Onko siellä joku?

Hei!

Joku saattaa vielä muistaa tämän blogin olemassaolon - tai sitten ei. Tai, no, oikeammin sanottuna muutama yksilö sen kyllä ihan oikeasti muistaa, sillä on kysellyt kovasti saisiko tekstejä taas näkyviin. Daily Ekohan siirtyi Evita-lehden sivuille noin kaksi vuotta sitten, ja kyseinen muutto tappoi hetken päästä blogausinnon kokonaan. Talvella 2012 päätin, että blogi on tullut tiensä päähän niin Evitassa kuin täällä alkuperäisessä majapaikassaankin, ja pistin kaiken kokonaan säppiin. No, tässä se nyt on auki niille, jotka vielä tekstejä haluavat kahlata lävitse - ja onhan tuossa seuraaja-listallakin vielä jokunen rekisteröityneenä.

*

Nykyään vaikutan I never skip breakfast -blogini puolella (joka sekin on kerännyt ikää jo neljä vuotta), jossa opettelen kokkaamaan ja kuvaamaan (pikkuruisella pokkarikamerallani). Ruokaa tehdään (pääosin) luomuaineksista ja blogiin päätyy niin arkiruokaa kuin poikkeusherkkuakin. Toisinaan myös vain toisille kokattua ruokaa. Vähän sitä sun tätä, siis! Sinnekin saa halutessaan kurkata!

Liikenteen uudelleenohjaus

Heissulihei ja hauskaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Huomasin äsken, että tässä blogissa on vielä hurjasti trafiikkia, vaikka postausvirta onkin siirtynyt toisaalle - siirtykää tekin!, nimittäin TÄNNE.

Nähdään siellä!

Itikanpuremat, jogurttiaamiaiset...

...ja hyvän asian muuttuminen pahaksi. Niitä ynnämuita juttuja, asioita ja seikkoja olen pohdiskellut Daily Ekossa, joka siis nykyään löytyy Evitan sivuilta, eli täältä. Sikälimikäli allaoleva postaus on jäänyt lukematta :-)

Kaksi muuttoa

Tässä ihan lyhyen ajan sisään minulle tarjoutui kaksi hyvin erilaista muuttomahdollisuutta.

Muutto numero yksi koskee ihan perinteistä asunnonvaihtokuviota, ja siirrän siis lähiaikoina itseni sekä omaisuuteni vajaan kilometrin verran länteenpäin :-)

Muutto numero kaksi sen sijaan koskee virtuaalimuuttoa - ja on oikeastaan jo tapahtunutkin: Daily Eko siirtyy blogspotin tarjoamasta kirjoituspaikasta Evita-lehden uutuutta hohtavaan nettiportaaliin ja nappaa samalla sisällökseen myös I never skip breakfast ja I never skip a workout -blogieni sisällöt!

Olen kummastakin muutosta innoissani: uuden asuntoni myötä saan himpun verran aiempaa yksiötäni funktionaalisemmat elinolot, ja Daily Eko puolestaan saa ympärilleen sisältöänsä ja ideologiaansa tukevan ympäristön. Kaksi napakymppiä, siis!

"Tuhlaa aikaasi asioille, joita rakastat", kehottaa Evita.

Toivottavasti pysytte edelleen mukana lukijakaartissa ja jaatte kommenttiosiossa niksejänne, osaamistanne ja yleisesti sitä samaa mukavaa fiilistä, kuin aiemminkin!  Tavataan siis jatkossa osoitteessa www.evitalehti.fi/blogit/daily-eko!

Tämä blogi kirjoituksineen pysyy edelleen täällä bloggerissa, mutta kaikki tulevat päivitykset tapahtuvat Evitan sivuillla. Voit siis seurata blogiani siellä tai tilata päivitykset Blogilistalla!

Juhannusta!

Otetaas tähän väliin teksti, jolla ei ole mitään muuta funktiota, kuin toivottaa kaikille lukijoille - ja muillekin - oikein mukavaa Juhannusta! Keskikesän juhlan aikana EI kajota tietokoneisiin vaan silloin nautitaan kesästä täysin siemauksin - satoi tai paistoi! Itse suuntaan pariksi päiväksi jonnekin, jonne ei autolla pääse ja karistan pahimmat työnarkomaaniuspölyt niskastani :-) 

Kun palaan viikonvaihteessa sorvin ääreen saattaa hyvinkin olla, että kerrottavana on yhtä sun toista jännää juttua!

Mukavaa Juhannusta kaikille!

Muistakaahan pitää saaristo (tai muu ympäristö) siistinä!

Työnarkomaanin tunnustukset

Viimeisen puolentoista viikon aikana olotilani on ollut kaaaukana joutilaasta. Olen juossut palaverista toiseen, siirtynyt saumattomasti puhelusta kolmanteen, valmennuksesta neljänteen, tehnyt vähintään viittä asiaa samanaikaisesti ja pyöritellyt lukuisia, uusia, innostavia projekti-ideoita päänahkani alla. To do -listat ovat kokoajan saaneet jatketta, ja lähes jokaisen valveillaolominuutin pyrin käyttämään tehokkaasti. Treenatessa ajatus pyöri listojen ympärillä.

Äkkiseltään voisi kai kuvitella, että olen megahajalla, superrikki ja täysin stressaantunut, mutta noup. Jutun juju on tässä: Kaikki minut kiireisenä pitävät asiat ovat sellaisia, joista todella, todella, t-o-d-e-l-l-a pidän. Ja kyllä, koen olevani siinä suhteessa hyvinkin onnekas!

Ainaiseen tekemisentulvaan addiktoituu kuitenkin hyvinkin helposti. Eilinen meni likipitäen kokonaan tehden varastoon kaikennäköistä hommaa, jotta tänään voisin hetkeksi jättää opiskelukaupunkini ja viettää loput 85% viikosta kotiseudulla kavereita tavaten ja mökillä rentoutuen. Kun olin saanut suurimman osan asioista tehtyä huomasin, että kammoksuin ideaa joutilaana olosta - ja pakkasin varmuuden vuoksi mukaan vähän töitä, sikälimikäli työnarkomania pääsisi yllättämään myöhemmin juhannusviikolla.

Kun tekemisen tulvaa suorastaan väkisin kasvattaa, ei enää edes tajua, että pitäisi pysähtyä hengittämäänkin. Itseasiassa pysähtyminen melkein pelottaa, koska saattaa jopa joutua kohtaamaan jotain päässä pyörineitä, taka-alalle tungettuja ajatuksia. Näin siis siitäkin huolimatta, että kaikki tekeminen oikeasti on KIVAA!

Tehokas ajankäyttö kunniaan, mutta myös löhöilyllä ja minäminäminä-ajalla on paikkansa vuorokaudessa (kymmenen peiton alla vietetyn tunnin ohella). Aion siis kasvattaa päivittäistä tekemislistaani vielä yhdellä pointilla: egoiluhetkellä, jolloin pääroolissa olen vain ja ainoastaan minä ja minun ajatukseni.

Food Detective -testin tulokset

Jos et vielä ole lukenut ensimmäistä Food Detective tekstiäni, pääset TÄSTÄ klikkaamalla kyseiseen postaukseen!

Sinisiä pilkkuja - mitä kummaa?

Tänään oli päivä, joka koostui erinäisissä instansseissa juoksemisesta, neljän tunnin valmennuspläjäyksestä yhteensä kolmessa eri paikassa, miljoonan sähköpostin lähettämisestä ja isosta kasasta "kotitoimistohommaa" - aika paljosta, siis! Siltikin Food Detective-testi oli ensimmäisenä mielessä heti herätyskellon ulinan vaimentamisen jälkeen.

Syy, miksi en halunnut kiirehtiä testiä tekemään oli sen monivaiheisuus ja osittain pikkutarkkuus, joten koska en halunnut munata hommaa, päätin tehdä sen rauhassa illalla. Ja teinkin, joten nyt on raportin paikka!

Tästä tekstistä löydät siis

a) lyhyesti infoa siitä, miten testi tehdään, sekä

b) mitä testi minulle kertoi.

Lyhykäisyydessään voitaisiin sanoa, että a) ei mikään hankala homma, kunhan perehtyy step-by-step -ohjeisiin kunnolla, ja b) kyllä, yliherkkyyksiä löytyi..!

Testikalustoa.

Testin tekemiseen meni aikaa kolmisen varttia, joista yhteensä puolisen tuntia oli pelkkää odottelua. Homma alkaa sormenpääverinäytteen otolla, jonka jälkeen leikitään neljän eri liuoksen kanssa pariinkin eri otteeseen. Väitän testin tekoa kaikinpuolin helpoksi, enkä koe, että työhommissa ottamani satakunta sormenpääverinäytettä ja yliopiston biokemian kurssi olisivat olleet tässä mitenkään tarpeellisia :-) Eli kuka tahansa lukutaitoinen, joka ei pientä verinäytteenottoa pelkää, voi tehdä testin.  

 Veriliuosta reaktioalustalla.

Hankalimmaksi osoittautui ehkä verinäytteen nappaaminen kapillaariputkeen. Tämä siksi, että jouduin hieman puristamaan sormea, jotta saisin viimeisetkin vaaditut veritipat putkea täyttämään, ja kun pieni putki kerran on oikeassa kädessä, on vasemmalla hankala puristaa vasemman käden keskisormea... Ja ilmakupliahan näytteeseen ei oikeastaan saisi tulla, sillä vajaa näyte ei ole luotettava. Mutta helpohkosti tuokin luonnistui!

Hankalaa oli myös pysyä nahoissaan testituloksia odotellessa. En oikeasti odottanut reaktioalustan 48 pikkualueesta värjäytyvän kuin yhden - kontrollipisteen - mutta yllätys ylläts: yhteensä viisitoista pilkkua värjäytyi jollakin asteella!

Tulokset tulee lukea alustasta heti. 

Kuvanottovaiheessa pilkut olivat jo päässeet jonkin verran vaalenemaan.

Mitä tummempi sininen, sen voimakkaampi reaktio. Jokainen alue oli numeroitu, joten tuloskortista saattoi sitten lukea, mikä alue vastasi mitäkin ainetta. Vaaleiden pilkkujen kohdalla Food Detective antaa ohjeeksi tarkkailla ko. ruoka-aineen käyttöä, keskisinisen kohdalla ohje kuuluu Vähennä ja tummien kohdalla kehotetaan välttämään kyseista ainetta.

Yksi pallura (kontrollin lisäksi) lehahti omassa testissäni AIVAN heti AIVAN tummansiniseksi. Tämä kaveri oli parapähkinä! Pähkinäkategoriassa osansa saivat myös mantelit, cashew-pähkinät ja maapähkinät, mikä vaikuttaa mielestäni jokseenkin johdonmukaiselta ja loogiselta. Muita kohtalaisen voimakkaita reaktioita antoivat hiiva, ruis, sekä vehnä ja gluteenipallurakin värjääntyi. Lieviä reaktioita antoivat lehmänmaito, kananmuna, riisi sekä palkokasvit ja sitten tihrustelin oikein kunnolla, että ottivatkohan myös maissi ja tomaatti pientä väriä itseensä.

On mielestäni mielenkiintoista, että aiemman tekstini ruoka-aine-epäilyt eivät todellakaan menneet hutiin. Ruishiutalepuuro, pähkinät, hiivapitoinen leipä - näiden osalta homma on mielestäni melko selvä pläkki, sillä testi vahvisti ennakko-oletukseni. 

Pähkinöitä aloin syömään enemmissä määrin (kulutus varmaan miljoonakertaistui) nelisen vuotta sitten - ennen sitä syönti rajoittui  joulun rusina-pähkinäsekoitukseen. Olenko siis mahdollisesti tässä viime vuosien saatossa herättänyt henkiin jonkin nukkuvan yliherkkyyden?

Palkokasveja (papuja) ja kananmunia menee yleensä kausittain. Viime "kausi" taisi olla tässä kevään mittaan.

Riisistä, tomaatista ja maissista en voi väittää huomanneeni mitään oireita ikinä. (Liki kokonaan) Maitotuotteitta olen joskus ollut, mutta en huomannut kyseisen kokeilun aiheuttavan mitään muutoksia.

Mitäs nyt?

Food Detective suosittelee laittamaan kolmeksi kuukaudeksi pannaan ne aineet, joille altistus oli voimakkainta. Pähkinät ja ruisleipä (myös luomu, hiivaton) ovat siis näillä näkymin menossa paussille, mahdollisesti myös palkokasvit. Myös hiivan kanssa tarvinnee olla hieman tarkempi, sillä hiivaproteiinia löytyy esim. kuivatuista hedelmistä, pitkään kypsytetystä juustosta (esim. brie tmv.) sekä luomusoijakastikkeesta, joita toisinaan käytän.

Raportteja seuraa - siitä voitte olla varmoja :-)