Daily Eko

Liikenteen uudelleenohjaus

2011-12-06T21:57:00.001+02:00

Heissulihei ja hauskaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Huomasin äsken, että tässä blogissa on vielä hurjasti trafiikkia, vaikka postausvirta onkin siirtynyt toisaalle - siirtykää tekin!, nimittäin TÄNNE.

Nähdään siellä!

Itikanpuremat, jogurttiaamiaiset...

2011-07-08T00:15:00.000+03:00

...ja hyvän asian muuttuminen pahaksi. Niitä ynnämuita juttuja, asioita ja seikkoja olen pohdiskellut Daily Ekossa, joka siis nykyään löytyy Evitan sivuilta, eli täältä. Sikälimikäli allaoleva postaus on jäänyt lukematta :-)

Kaksi muuttoa

2011-06-27T14:43:00.000+03:00

Tässä ihan lyhyen ajan sisään minulle tarjoutui kaksi hyvin erilaista muuttomahdollisuutta.

Muutto numero yksi koskee ihan perinteistä asunnonvaihtokuviota, ja siirrän siis lähiaikoina itseni sekä omaisuuteni vajaan kilometrin verran länteenpäin :-)

Muutto numero kaksi sen sijaan koskee virtuaalimuuttoa - ja on oikeastaan jo tapahtunutkin: Daily Eko siirtyy blogspotin tarjoamasta kirjoituspaikasta Evita-lehden uutuutta hohtavaan nettiportaaliin ja nappaa samalla sisällökseen myös I never skip breakfast ja I never skip a workout -blogieni sisällöt!

Olen kummastakin muutosta innoissani: uuden asuntoni myötä saan himpun verran aiempaa yksiötäni funktionaalisemmat elinolot, ja Daily Eko puolestaan saa ympärilleen sisältöänsä ja ideologiaansa tukevan ympäristön. Kaksi napakymppiä, siis!

"Tuhlaa aikaasi asioille, joita rakastat", kehottaa Evita.

Toivottavasti pysytte edelleen mukana lukijakaartissa ja jaatte kommenttiosiossa niksejänne, osaamistanne ja yleisesti sitä samaa mukavaa fiilistä, kuin aiemminkin! Tavataan siis jatkossa osoitteessa www.evitalehti.fi/blogit/daily-eko!

Tämä blogi kirjoituksineen pysyy edelleen täällä bloggerissa, mutta kaikki tulevat päivitykset tapahtuvat Evitan sivuillla. Voit siis seurata blogiani siellä tai tilata päivitykset Blogilistalla!

Juhannusta!

2011-06-23T22:21:00.000+03:00

Otetaas tähän väliin teksti, jolla ei ole mitään muuta funktiota, kuin toivottaa kaikille lukijoille - ja muillekin - oikein mukavaa Juhannusta! Keskikesän juhlan aikana EI kajota tietokoneisiin vaan silloin nautitaan kesästä täysin siemauksin - satoi tai paistoi! Itse suuntaan pariksi päiväksi jonnekin, jonne ei autolla pääse ja karistan pahimmat työnarkomaaniuspölyt niskastani :-)

Kun palaan viikonvaihteessa sorvin ääreen saattaa hyvinkin olla, että kerrottavana on yhtä sun toista jännää juttua!

Mukavaa Juhannusta kaikille!

Muistakaahan pitää saaristo (tai muu ympäristö) siistinä!

Työnarkomaanin tunnustukset

2011-06-21T09:21:00.001+03:00

Viimeisen puolentoista viikon aikana olotilani on ollut kaaaukana joutilaasta. Olen juossut palaverista toiseen, siirtynyt saumattomasti puhelusta kolmanteen, valmennuksesta neljänteen, tehnyt vähintään viittä asiaa samanaikaisesti ja pyöritellyt lukuisia, uusia, innostavia projekti-ideoita päänahkani alla. To do -listat ovat kokoajan saaneet jatketta, ja lähes jokaisen valveillaolominuutin pyrin käyttämään tehokkaasti. Treenatessa ajatus pyöri listojen ympärillä.

Äkkiseltään voisi kai kuvitella, että olen megahajalla, superrikki ja täysin stressaantunut, mutta noup. Jutun juju on tässä: Kaikki minut kiireisenä pitävät asiat ovat sellaisia, joista todella, todella, t-o-d-e-l-l-a pidän. Ja kyllä, koen olevani siinä suhteessa hyvinkin onnekas!

Ainaiseen tekemisentulvaan addiktoituu kuitenkin hyvinkin helposti. Eilinen meni likipitäen kokonaan tehden varastoon kaikennäköistä hommaa, jotta tänään voisin hetkeksi jättää opiskelukaupunkini ja viettää loput 85% viikosta kotiseudulla kavereita tavaten ja mökillä rentoutuen. Kun olin saanut suurimman osan asioista tehtyä huomasin, että kammoksuin ideaa joutilaana olosta - ja pakkasin varmuuden vuoksi mukaan vähän töitä, sikälimikäli työnarkomania pääsisi yllättämään myöhemmin juhannusviikolla.

Kun tekemisen tulvaa suorastaan väkisin kasvattaa, ei enää edes tajua, että pitäisi pysähtyä hengittämäänkin. Itseasiassa pysähtyminen melkein pelottaa, koska saattaa jopa joutua kohtaamaan jotain päässä pyörineitä, taka-alalle tungettuja ajatuksia. Näin siis siitäkin huolimatta, että kaikki tekeminen oikeasti on KIVAA!

Tehokas ajankäyttö kunniaan, mutta myös löhöilyllä ja minäminäminä-ajalla on paikkansa vuorokaudessa (kymmenen peiton alla vietetyn tunnin ohella). Aion siis kasvattaa päivittäistä tekemislistaani vielä yhdellä pointilla: egoiluhetkellä, jolloin pääroolissa olen vain ja ainoastaan minä ja minun ajatukseni.

Food Detective -testin tulokset

2011-06-15T23:38:00.001+03:00

Jos et vielä ole lukenut ensimmäistä Food Detective tekstiäni, pääset TÄSTÄ klikkaamalla kyseiseen postaukseen!

Sinisiä pilkkuja - mitä kummaa?

Tänään oli päivä, joka koostui erinäisissä instansseissa juoksemisesta, neljän tunnin valmennuspläjäyksestä yhteensä kolmessa eri paikassa, miljoonan sähköpostin lähettämisestä ja isosta kasasta "kotitoimistohommaa" - aika paljosta, siis! Siltikin Food Detective-testi oli ensimmäisenä mielessä heti herätyskellon ulinan vaimentamisen jälkeen.

Syy, miksi en halunnut kiirehtiä testiä tekemään oli sen monivaiheisuus ja osittain pikkutarkkuus, joten koska en halunnut munata hommaa, päätin tehdä sen rauhassa illalla. Ja teinkin, joten nyt on raportin paikka!

Tästä tekstistä löydät siis

a) lyhyesti infoa siitä, miten testi tehdään, sekä

b) mitä testi minulle kertoi.

Lyhykäisyydessään voitaisiin sanoa, että a) ei mikään hankala homma, kunhan perehtyy step-by-step -ohjeisiin kunnolla, ja b) kyllä, yliherkkyyksiä löytyi..!

Testikalustoa.

Testin tekemiseen meni aikaa kolmisen varttia, joista yhteensä puolisen tuntia oli pelkkää odottelua. Homma alkaa sormenpääverinäytteen otolla, jonka jälkeen leikitään neljän eri liuoksen kanssa pariinkin eri otteeseen. Väitän testin tekoa kaikinpuolin helpoksi, enkä koe, että työhommissa ottamani satakunta sormenpääverinäytettä ja yliopiston biokemian kurssi olisivat olleet tässä mitenkään tarpeellisia :-) Eli kuka tahansa lukutaitoinen, joka ei pientä verinäytteenottoa pelkää, voi tehdä testin.

Veriliuosta reaktioalustalla.

Hankalimmaksi osoittautui ehkä verinäytteen nappaaminen kapillaariputkeen. Tämä siksi, että jouduin hieman puristamaan sormea, jotta saisin viimeisetkin vaaditut veritipat putkea täyttämään, ja kun pieni putki kerran on oikeassa kädessä, on vasemmalla hankala puristaa vasemman käden keskisormea... Ja ilmakupliahan näytteeseen ei oikeastaan saisi tulla, sillä vajaa näyte ei ole luotettava. Mutta helpohkosti tuokin luonnistui!

Hankalaa oli myös pysyä nahoissaan testituloksia odotellessa. En oikeasti odottanut reaktioalustan 48 pikkualueesta värjäytyvän kuin yhden - kontrollipisteen - mutta yllätys ylläts: yhteensä viisitoista pilkkua värjäytyi jollakin asteella!

Tulokset tulee lukea alustasta heti.

Kuvanottovaiheessa pilkut olivat jo päässeet jonkin verran vaalenemaan.

Mitä tummempi sininen, sen voimakkaampi reaktio. Jokainen alue oli numeroitu, joten tuloskortista saattoi sitten lukea, mikä alue vastasi mitäkin ainetta. Vaaleiden pilkkujen kohdalla Food Detective antaa ohjeeksi tarkkailla ko. ruoka-aineen käyttöä, keskisinisen kohdalla ohje kuuluu Vähennä ja tummien kohdalla kehotetaan välttämään kyseista ainetta.

Yksi pallura (kontrollin lisäksi) lehahti omassa testissäni AIVAN heti AIVAN tummansiniseksi. Tämä kaveri oli parapähkinä! Pähkinäkategoriassa osansa saivat myös mantelit, cashew-pähkinät ja maapähkinät, mikä vaikuttaa mielestäni jokseenkin johdonmukaiselta ja loogiselta. Muita kohtalaisen voimakkaita reaktioita antoivat hiiva, ruis, sekä vehnä ja gluteenipallurakin värjääntyi. Lieviä reaktioita antoivat lehmänmaito, kananmuna, riisi sekä palkokasvit ja sitten tihrustelin oikein kunnolla, että ottivatkohan myös maissi ja tomaatti pientä väriä itseensä.

On mielestäni mielenkiintoista, että aiemman tekstini ruoka-aine-epäilyt eivät todellakaan menneet hutiin. Ruishiutalepuuro, pähkinät, hiivapitoinen leipä - näiden osalta homma on mielestäni melko selvä pläkki, sillä testi vahvisti ennakko-oletukseni.

Pähkinöitä aloin syömään enemmissä määrin (kulutus varmaan miljoonakertaistui) nelisen vuotta sitten - ennen sitä syönti rajoittui joulun rusina-pähkinäsekoitukseen. Olenko siis mahdollisesti tässä viime vuosien saatossa herättänyt henkiin jonkin nukkuvan yliherkkyyden?

Palkokasveja (papuja) ja kananmunia menee yleensä kausittain. Viime "kausi" taisi olla tässä kevään mittaan.

Riisistä, tomaatista ja maissista en voi väittää huomanneeni mitään oireita ikinä. (Liki kokonaan) Maitotuotteitta olen joskus ollut, mutta en huomannut kyseisen kokeilun aiheuttavan mitään muutoksia.

Mitäs nyt?

Food Detective suosittelee laittamaan kolmeksi kuukaudeksi pannaan ne aineet, joille altistus oli voimakkainta. Pähkinät ja ruisleipä (myös luomu, hiivaton) ovat siis näillä näkymin menossa paussille, mahdollisesti myös palkokasvit. Myös hiivan kanssa tarvinnee olla hieman tarkempi, sillä hiivaproteiinia löytyy esim. kuivatuista hedelmistä, pitkään kypsytetystä juustosta (esim. brie tmv.) sekä luomusoijakastikkeesta, joita toisinaan käytän.

Raportteja seuraa - siitä voitte olla varmoja :-)

Ruokasalapoliisi

2011-06-14T22:34:00.004+03:00

No nyt on mielenkiintoista juttua tiedossa!

Ylläoleva kuva esittää juuri sitä, mitä siinä lukee: kotona tehtävää ruokayliherkkyystestipakettia. Syy, miksi näin kesäpäivien ratoksi yhtäkkiä päätin ryhtyä ruoka-agentti D. Eklundiksi on tässä:

Toukokuun loppupuolella olin tuttuun tyyliin aamulenkillä. Noin kolmen juostun kilometrin jälkeen lenkkikaverini sai todistaa yhtäkkistä huonovointisuuskohtaustani. Pyörrytti, oksetti, heikotti, ja selviydyin hädin tuskin kotiin. Olo parani, mutta vatsa oli loppupäivän kuin ilmapallo.

Vain pari päivää tämän jälkeen jouduin samanlaisen kohtauksen valtaan - tällä kertaa se tosin kesti liki kahdeksan tuntia. Ja vatsa turposi ja piti pahempaa ääntä kuin yliviritetty mopo.

Vatsahistoriani huomioiden pidän nollatoleranssilinjaa mystisten oireiden suhteen - haluan selvittää ne mieluummin nyt kuin heti. En pitkään aikaan ole perusteellisesti riitautunut ruuansulatuselimistöni kanssa, eikä minulla nyt ole hajuakaan, mistä maha yhtäkkiä otti pulttia. Ehkä söin jotain sopimatonta? Pilaantunutta? Kahdesti? Mene ja tiedä.

Kävi kuitenkin niin hassun sopivasti, että kun tuon toisen insidentin iltana surffailin Twitterissä päädyin sieltä monien mutkien kautta FoodDetectiven sivuille. Otin yhteyttä Labemaan ja kysyin, mikäli olisi mahdollista saada FoodDetective-pakkausta testattavaksi - ja tuossapa se nyt on!

Voi olla, ettei alkukesän vatsa-asioilla ole lainkaan yhteyttä ruokaan - toisaalta voi olla, että on. Ruokavalioni on viimeisen parin viikon aikana hieman poikennut normaalista *), mutta olenko syönyt jotakin, jolle olen (FD:n mukaan) yliherkkä? Sitäpä selvittelen huomenna!

*) Jotta jälkiviisaalta selittelyltä vältytään, ovat nämä "poikkeusruoat" seuraavat: ruishiutalepuuro, hiivaa sisältävä leipä, tofu (josta ollut vuoden tauko), cashew- ja saksanpähkinä, ja lisäksi herkkusieniä ja oliiveja on mennyt normaalia enemmän.

Lisäys: Lukaiskaapa myös kommentit - paljon hyvää asiaa!

Ekorexia

2011-06-12T21:17:00.001+03:00

Törmäsin keväällä tuohon otsikon mukaiseen sanaan (en nyt vaan enää muista missä) ja se on pyörinyt mielessäni ever since. Ihan mahtava kirjainjono!

Jaa että mitäkö se sitten mahtaa tarkoittaa? Koska sana ei liene "virallinen" on sille varmaan yhtä monta määritelmää kuin määrittelijääkin. Itse lyön kyseisen termin alle yli äyräiden paisuvan vihervouhotuksen, kaiken luomusertifikaatittoman (tai muun vastaavan) myrkyksi / huonoksi / kelvottomaksi leimaamisen, ei-vihreästi / -kestävästi toimivien ihmisten sättimisen, huonon omantunnon poteminen, mikäli kaikki hankitut / saadut / annetut / omistetut tavarat eivät ole 'ekoja' ja vastapainoksi myös minkä-tahansa hankkimisen vain siksi, että se on ekoa / reilua / luomua.

Jos kaupassa iskee paniikki kun luomutomaattilaari ammottaa tyhjillään, jos kerran-pari vuodessa ei kylässä käydessään missään nimessä voi juoda kupposta ei-luomua kahvia, jos viha- ja syytösmuotoisia kirjeitä sinkoilee instanssiin jos toiseenkin siksi, ettei siellä ole kuutta erillistä kierrätysastiaa (vaan ainoastaan kolme!!!) niin lienee ehkä hyvä istahtaa alas vetää syvään henkeä.

Useimmat kestävämpään elämäntyyliin pyrkivät immeiset ovat ehkä ensimmäiset 15-20 vuotta elämästään eläneet erilailla - nykyisten oppiensa vastaisesti. Nyky-yhteiskuntaa jonkin verran värittävä kaikkihetinyt-asenne voi lipsua moniin hyviinkin juttuihin, jolloin se kuuluisa mopo voi karata kokonaan. Tuloksena lienee ylivahva ideologia, tässä tapauksessa Ekorexia. Ekoneurotismi. Vouhotus, jolle altistuessaan läheiset mieluummin tunkisivat tylppiä lyijykyniä silmiinsä tai menisivät umpisuolen leikkaukseen ilman puudutusta kuin lykkäisivät ainoatakaan banaaninkuorta biojäteastiaan.

Ja kyllä, olen toisinaan miettinyt, lietsooko tämä omakin blogini ekorexiaa tai olenko itse kyseisen taudin uhri. Siksipä tämän tekstin itsetarkastelumielessä naputtelinkin :-)

Reilu vinkki!

2011-06-10T12:31:00.002+03:00

Huh, edellisen postauksen kommenttiosioon on kertynyt käsittämätön määrä niksejä, shampoovinkkejä ynnämuuta informaatiota aina kuivashampoosta saviveteen - suurkiitos näistä ja jatkakaa ihmeessä omien kokemusten ja vinkkien jakamista!

Kommenteissa joku myös pähkäili shampooainesosien mahdollista geenimanipulaatiotaustaa ja ympäristöystävällisyyttä (terveysaspektien lisäksi), ja jotenkin sopivasti satuinkin saamaan sähköpostiini infoa kyseistä aihealuetta koskien tässä muutama päivä sitten!

Kotimaista Ole Hyvä -pesusarjaa en ole tainnut tässä blogissa edes mainita, vaikka kyseisen merkin suihkugeelejä onkin tullut testattua. Kyseessähän on kotimainen, vegaaninen, ekosähköllä tuotettu luomuhygieniatuotesarja - nykyään osittain myös reilu! Jotta en joutuisi keksimään pyörää uudestaan (ts. muotoilemaan saamaani sähköpostia uusiksi), kopsaan tähän otteen Fair Trade-maililistan kautta saamastani viestistä, jossa infottiin Ole Hyvä -tuotteiden uusista, reiluista raaka-aineista!

Kyseessä ovat ensimmäiset suomalaiset kosmetiikkatuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti tuotettuja raaka-aineita. Uuteen Mama Mango -sarjaan kuuluviin tuotteisiin on käytetty muun muassa Reilun kaupan mangoa, Reilun kaupan oliiviöljyä ja Reilun kaupan sokeria. Tuotteet tulevat aluksi myyntiin ekokauppoihin ympäri Suomea.

Eli sikälimikäli haluaa terveys-, ympäristö- ja kotimaisuusaspektin lisäksi huomioida Reilun Kaupan periaatteet, on siihenkin nykyään mahdollisuus - yhdessä ja samassa tuotteessa :-)

Hiuspesudraama, osa "sekosin jo laskuissa" - Help wanted!

2011-06-07T13:58:00.000+03:00

Ongelmat vaativat ratkaisuja, ja itse aloitan usein ratkaisun etsimisen omasta historiikistani. Uusin ongelmani on hiuspesuluontoinen, ja ratkaisua etsiessäni hiffasin, että tämän tytön shampoohistoria alkaakin jo olla pitkähkö! Kaikki shampootestailijat kuulolle - vinkkejänne tarvitaan!

Kun elettiin syksyä 2009, vaihtuivat silikonipitoiset yms. kampaamotuotteet kotimaiseen luomuhygieniatuotteeseen: shampoopalaan, joka vaikutti varsinaiselta ihmeaineelta ja tavisshampoita tehokkaammalta. Mahtava löytö!

Sitten palapesut alkoivat kutittaa päänahkaa. Kokeiltiin etikkahuuhteluja helpiksi. Ei auttanut. Pesutehossa ei moittimista, mutta se pirun kutina… ei sitä tuntoaistitonkaan olisi sietänyt!

Sitten kokeiltiin nestemäistä luomushampoota tovi, ja hyvin toimi! Uteliaisuus vei myös kokeilemaan vesipesua, joka toimi moitteetta kolmisen viikkoa. Sitten hiusten lähmäisyys tappoi kokeilunhalun, ja nestemäinen luomushampoo teki comebackin.

Tässä vaiheessa oltiin kesässä 2010. Kesäkuukaudetkin menivät läpi perus Urtekramin voimin, ja syksyllä sain testiin tuttavan itse tekemää luomushampoota parin litran putelin. Siitä asti olen vuorotellut näitä kahta (ja käyttänyt kananmunaa lättänähiusteni tuuheuttamiseen - kyllä), enkä pahaa sanaa näistä keksi.

*Naps* takaisin nykyaikaan. On kesä 2011 ja pääpesukikkailua takana liki kaksi vuotta.. ja kuten alussa mainitsin: taas ongelman edessä. Ongelman nimi on mitä todennäköisimmin Oma Käsittelemätön Hius.

Elokuussa 2009 otin viimeiset vaalennukset lettiini. Liki viiden vuoden ajan oli tullut harrastettua parin kuukauden välein hiuksiin tuikattavia kamparaitoja, mutta sitten pistin hommalle pisteen. Reilusti ohentuneet, kuivahtaneet ja haurastuneet hiukset eivät enää houkutelleet. Plussana kuivahtaneisuudesta voitaisiin tosin sanoa, että se piti hiukset pesun jälkeen ilmavampina melko pitkään.

Nyt ei sen sijaan ilmavuus kestä kuin päivän verran. Kuivaa, vaalennettua hiusta ei enää ole kuin latvoissa jonkin verran ja valtaosaa letistäni toimittava Oma Käsittelemätön Hius tuntuu rasvoittuvan ennätysnopeasti.

Jotenkin veikkailisin, ettei shampoonvaihto kenties auta - kyseessähän saattaa olla myös lämpimän kelin tuoma lisähikoilu ja sitä kautta nopeampi likaantuminen.

Pitääkö tähän vain totutella? Kokemuksia?

Töissä

2011-06-06T20:15:00.000+03:00

Vaikken olekaan superlämpimien kelien ja suorassa auringonpaisteessa itsensä grillailun ylin ystävä (en kai ole ainoa?!), niin eipä sitä kai sitä silti oikein näillä keleillä kehtaa valittaa, kun työympäristö on tämä:

Neljä tuntia radalla.

Työjalkineet ynnä kirkas juotava.

Päivän ulkoilukiintiö [x]

Päivän hikoilukiintiö [x]

Päivän D-vitamiiniannos [x]

Rusketusraidat [x]

Tylsää [ ]

Mälsää [ ]

Kurjaa [ ]

Sisätiloissa työpäivänsä viettäville vinkiksi, että mahdollisesta väsymyksestä huolimatta kannattaa päivän päätteeksi lähteä edes pienelle happihyppelylle - edes puistonpenkille istuskelemaan - tekee ihmeitä mielelle ja vireystilalle! Tämän väitteen allekirjoittavia varmasti löytyy..?

Ja JKL:n liepeillä asuville, ulkoilmatreenailuista kiinnostuneille blogilukijoilleni vinkiksi: pysykää kanavalla!

Onnettaren suosikki on...

2011-06-06T12:24:00.000+03:00

...Anni Minerva! Ekobägi lähtee tänään Itellan mukana kotiasi kohti :-)

Amnestyn sponssaamaan arvontaan tuli kommenttien kautta neljännessata vastausta ja sähköpostitse toinen mokoma. Naputtelin vastaajien nimet Exceliin, yhden per rivi, ja annoin sitten Random number generatorin arpoa numeron yhden ja viidenkymmenen väliltä. Fair and square, vaikkei virallista valvojaa ollutkaan paikalla.

Kommenttiosiosta voi lukea maailmanparannustoiveita, ja haluan napata tähän myös oman suosikkini, Anonyymi-Ellun toiveen:

"Oman taikasauvani heilautus toisi turvallisen olon kaikille lapsille, lapset kun ovat niitä puolustuskyvyttömimpiä meistä ihmisistä. (Onnellisen lapsuuden elänyt kasvaa toivottavasti ehjäksi aikuiseksi joka pystyy ratkomaan näitä aikuisten ongelmia?)"

(Ja nyt alkoi soimaan päässä Popin Kuninkaan "Heal the world", jaiks!)

Muistan viilikesän...

2011-06-03T15:54:00.002+03:00

En vaivaudu kuvailemaan, kuinka nopeasti aika on mielestäni mennyt jii än ee, vaan tyydyn kysymyksenomaiseen toteamukseen: Joko on kesäkuu?! Ja niinhän se on. On siis kesä - jopa kelienkin puolesta!

Summer of 2011 on järjestyksessään jo neljäs kesä, kun kotonani pyörii viilitehdas. (Tässä nyt oli sellainen silta, että aasin lisäksi taisi hukkua muuli ja pari hevostakin :-)) Hapatan siis kyllä viiliä ihan ympäri vuoden, mutta kesällä 2008 kokeilin kyseistä hommaa ensimmäistä kertaa. (Ja taas voisi pysähtyä ihmettelemään, että kuinka ihmeen nopeasti aika oikein rientää…)

Viili lisukkeineen vuosimallia 2009.

Ensimmäisten kotiviilikokeilujen aikaan kaikki omituiset vatsavaivani olivat vasta selvittelyvaiheessa, eikä ekommasta elämästä ollut tietoakaan. Löysin reseptin vahingossa, kun etsin ruokablogeista myslileipäreseptiä - oman esipaistetun lempparini valmistus kun oli lopetettu. Koska viili kera omppukuutioiden ja kanelin oli tuolloin lähes suurinta herkkuani ajattelin, että pakkohan se on kokeilla jos herkusta saa vielä herkumpaa pyöräyttämällä viilit kotikeittiössä.

Viiliä kera tahinin ja mansikoiden, osana aamupalaa vuosi sitten.

Olen jo aiemmin postannut DailyEkoon viilistä (klik!), mutta siitä on jo yli kaksi vuotta, joten (uudistettu) kertaus olkoot opintojen äiti!

Tässä siis viilinvalmistusproseduuri kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Tarvitset:
-litran maitoa (olen kokeillut kaikilla mahdollisilla rasva-, säilyvyys- ja ekoasteilla)
-200g viiliä (sama sepustus, kuin yllä)
-6 kulhoa
-haarukan
-lusikan
-desimitan

1. Riko viilin rakenne haarukalla

2. Jaa viili tasaisesti kuuteen kulhoon

3. Jaa maito tasaisesti (reilu 1,5dl) kulhoihin

4. Sekoita maito ja viili hyrskynmyrskyn. Haarukka toimii, minua avustaa toisinaan Herra Tipu :)

5. Sen pituinen se! Nosta kulhot noin vuorokaudeksi suojaan suoralta valolta - itse laitan ne useimmiten ruokakomeroon. Mikäli et halua syödä huoneenlämpöistä viiliä - nosta jääkaappiin :-) Säilyvät kylmässä viitisen vuorokautta!

Tärkeää!
-Älä hölskyttele viilejä ennenkuin ne ovat valmiita!
-Älä peitä viilejä hapatusvaiheessa ilmatiiviillä kannella! Ainoa kerta, jolloin itsellläni viilinteko on epäonnistunut on nimenomaan kun länttäsin kulhon päälle ilmatiiviin kannen. Okei, epäonnistuivathan nuo kerran myös ukonilmalla - se on kuulemma yleistä ja johtuu ilmanpainevaihteluista.

Mitäpä olisikaan Danielan viilitehdas ilman jokakertaista sotkemista…?

Bon appétit!

Pari piknikkiä valtion rautateillä - hedelmiä ja heraa

2011-06-02T19:54:00.005+03:00

Phuuh, tulipahan taas koettua pari intensiivistä päivää! Käväisin pk-seudulla moikkaamassa muita perheenjäseniä, tiirailemassa hieman mahdollisia tulevaisuuden kuvioita, päivittämässä erään valmennettavan sporttikuviot uuteen uskoon sekä viilailemassa ruokailuhommia, ja mahdutin joukkoon vielä pari omaakin liikuntatuokiota.

Juoksulenkin päälle vähän ulkoilmapunttailua :-)

Myös systerin Kingsley-kissa oli läsnä.

Nämä juna- (ym.) reissailut saavat oman lisämausteensa siitä, että joudun aina etukäteen varautumaan mahdolliseen (suden)nälkään, eikä tämä mainittu varautuminen käsitä ottoautomaatilla käyntiä. Ravintolavaunut eivät oikeastaan tarjoa mitään sellaista, mitä uskaltaisin varauksetta syödä (maitopikari ja minikokoinen [megahintainen] hedelmäsalaatti ovat kai poikkeuksia), joten olen kokenut helpoimmaksi napata omat eväät mukaan.

BPA:ton sheikkeri kahdella kiinniruuvattavalla "eväsboksilla" + omppu mallia luomu + satsi heraproteiinia = toimiva reissueväs à la Daily Eko!

Iiseiksi ja maistuviksi reissuvälipaloiksi olen todennut mm. hedelmät, valmiiksi paloitellut vihannekset, pähkinät ja siemenet sekä maustamattoman heraproteiinin. Varmaan jokaisesta omistamastani laukusta löytyy heralla täytetty minigrip-pussi, eikä mikään oikeastaan ole helpompaa, kuin proteiinishaken "valmistus" - pullollinen vettä kun muutenkin aina kulkee matkassa mukana. Jauhot pohjalle, vedet päälle, kannet kiinni, intensiivinen ravistelu ja simsalabim! Jano ja nälkä katoavat parilla kulauksella! Käyttämäni hera ei ole luomuversiota vaikka täysin maustamatonta (ja siten keinomakeuttamatonta) onkin, mutta Urtekramilla kuulemma on sellaista. Jyväskylästä en ainakaan toistaiseksi ole löytänyt - vinkatkaa jos olette!

Monia muuten tuo maustamattoman heran maku etoo, mutta mikäpä estää heittämästä teelusikallista esim. kaakao- tai pikakahvijauhetta sekaan? Jälkimmäisen vaihtoehdon olen itse testannut Clipperin luomupikakahvijauheella, ja toimiihan tuo - vähän kuin kylmää maitokahvia joisi!

Matkamaisemia.

Mielelläni kuulisin muidenkin reissueväsvinkkejä ja -niksejä, vaikkei minkäänlaista erikoisruokavaliota noudattaisikaan!

Ainiin! Amnesty-arvontaan voi osallistua vielä tämän vuorokauden aikana - voittaja arvotaan huomenna ja julkistetaan viikonlopun aikana!

Lifestylepäivitys

2011-05-31T20:35:00.000+03:00

Tepastelin kaksi vuotta sitten Jyväskylän Ekoloon, sillä olin kuullut, että sieltä saa kuivattuja luumuja ja viikunoita "sellaisina, ettei niihin oo lisätty sitä yhtä rikkijuttua, jolle oon yliherkkä". Tai, no, oikeastaan olin kuullut, että sieltä saa kyseisiä kuivaherkkuja luomuna, ja ettei luomuihin saanut lisätä kyseistä rikkijuttua - tuttavallisemmin rikkidioksidia, säilöntäainetta E220, joka oli minut pariin otteeseen sysännyt sairaalaan ja tiputukseen.

Meni tovi, ennenkuin hiffasin, mitä luomu sanana tarkoitti. Mielessäni se yhdistyi aina ihan vaan 'luonnolliseen' joten mielestäni oli omituista, että toinen kauranjyvä voisi olla toista luonnollisempi, ja että se kustansi hieman enemmän. Jossain vaiheessa luo(nnon)mu(kaisen)tuotannon käsite aukeni hieman paremmin, mutta siihen mennessä oli ehtinyt kehkeytyä fiilis, että aha, nyt menen ihan solmuun...

Pelkkä u-käännöksen tekeminenkin ekokaupassa tuntui muinoin kovin jalolta teolta ja tunsin ehkä hetkellistä ylemmyydentunnetta, kunnes pikkuisen puodin kaikki reiluluomuekoetiikka-tuotteet yhtäkkiä vaikuttivatkin minua sormella osoittelevilta, semi-syyllistäviltä epeleiltä. "Saastepesuaineella pesty lapsityövoimapaita! Myrkkymuovinen hormonivesijuomapullo!" Jos harrastaisin hyvin rumien sanojen käyttöä, olisin käyttänyt sellaisia. Tuntui, että nyt oltiin menty ojasta allikkoon.

Eteeni avautuneen ekolifestylen olisin lähtökohtaisesti voinut tulkita jännänä maailmaaparantavana asiana, mutta tunsin lähinnä omantunnontuskia asiasta. "Nytkö menee KAIKKI asiat vaihtoon? Pitääkö tässä nyt ruveta keksimään (elämisen) pyörää uudestaan? Joudunko putkaan jos jatkan vanhalla tyylillä? Saanko mitalin jos alan ekoenkeliksi?"

4 x EI.

4 x kyllä.

Pikkuhiljaa ekoasiatkin arkistuivat siinä määrin, ettei niitä [aluksi suurilta tuntuneita] muutoksia edes kamalasti enää ajatellut. Shampoo-ostoksilla askeleet ohjautuivat automaattisesti sen tutuksi tulleen aloe vera hiusputsariputelin luokse ilman että tarvitsi edes pohtia, pitäisikö netin kautta tilata briteistä niitä kampaamotököttejä.

Se, mikä aluksi tuntui mullistavan suurelta elämäntapamuutokselta, olikin tarkemmin tarkasteltuna elämäntapapäivitys.

Se, mikä aluksi aiheutti omantunnontuskia, muuttui pikkuhiljaa lifestylen punertavahkoksi langaksi.

Se, mikä lähti sapuskasta, ujuttautui salakavalasti koko muuhunkin olemiseen.

Ja samalla valkeni, että vaikkei yksi ihminen teoillaan maailmaa pelasta, voi silti hoitaa oman tonttinsa jokseenkin nätisti ilman, että siitä tarvitsee tehdä elämää suurempaa numeroa tai ongelmaa.

Kalorikikkailua

2011-05-29T16:35:00.005+03:00

Tuttavani pyysi laihdutushelppiä, mutta totesi heti kättelyssä, ettei halua kuulla sanaakaan kaloreista. Kuulosti niin kovin tutulta, että oli pakko suorittaa *dramaattinen ja turhautunut syvä huokaus*. Halutaan patenttiratkaisuja, "sun ei tartte tehä mitään" -laatuisia niksejä ja jotain kummallisia salaisuuksia, jotka toimivat kuin napista painamalla (tai napin nielaisemalla) än yy tee NYT.

Voin sanoa, että jos olisin keksinyt taianomaisesti hetijustnytoitis toimivan Niksin (tai Napin) isolla ännällä, olisin sen verran äveriäs, että menisin tänään - kuten joka ilta - bilettämään naapurini Bill Gatesin kanssa.

Kalorien laskemisesta voi olla sitä mieltä, että se on täysin välttämätöntä tai sitten kallistua sille suunnalle, että ilmankin pärjää - kummatkin ovat periaatteessa ihan yhtä oikein. Kalorien laskeminen pohjautuu matematiikkaan, jossa 1kg ihraa on yhtäkuin 7000 kilokaloria (kcal, puhekielessä 'kaloria'). Kyseisellä laskumuodolla pelattaessa ei periaatteessa tarvitse jäädä arvailemaan laihdutusrumban tuloksia, kun ynnäilee ja laskeskelee ja pitää huolen siitä, ettei syötyjen kalorien summa ylitä kulutusta. Usein ongelmaksi muodostuu se, että kulutusta on hankala arvioida ilman asianmukaisia mittauksia. Toinen yleinen ongelma on semi-tahallinen itsepetos, jonka vuoksi unohdetaan laskuista jotain "pikku"naposteltavia (jotka siis saattavat olla vaikka 200kcal suuruisia, joka siis tekee viikossa 1400kcal, kuukaudessa yli 5500kcal, eli melkein kilon... oho?!).

(Pakollinen disclaimer: monet sairaudet ja kropan epätasapainotilat, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tekevät kaikesta kalorihäslingistä hankalampaa, mutta ylläoleva on periaattessa sovellettavissa jamppaan, jonka kroppa on kaikin puolin ookoo.)

Jos oletetaan, että elämme täydellisessä maailmassa, on simppeli viiden askeleen kaloriruljanssi ja laihdutuskikkailu seuraavanlainen:

1) Mene esim. tähän BMR-laskuriin ja syötä pyydetyt arvot. Saat sieltä numeron, joka on BMR:si, eli basal metabolic rate, eli peruskulutus, ELI energiamäärä, jonka kroppa vaatii siihen että kykenet hengittämään, sydän pumppaamaan verta, että solut uusiutuvat, hiukset kasvavat jne. Eli jos makaa koko päivän sohvalla ja syö BMR:nsä verran, ei teoriassa liho eikä laihdu.

2) Koska useimmat kuitenkin lotkauttelevat eviään päivän aikana, tarvitaan lukemaa, joka edustaa seuraavaa yhtälöä: BMR + päivän liikkumiset. Tämä on yhtäkuin DEE, eli daily energy expenditure, eli päivän energiakulutus. Esim. täällä voi laskea, paljonko eri aktiviteetit kuluttavat energiaa.

Disclaimer numero kaksi tähän, eli laskurit ovat aina vain laskureita, eli arvioita.

3) Kun DEE on selvillä, tarvitsee pitää huoli tasan yhdestä asiasta: syö vähemmän, kuin mitä DEE on. Kyllä söör. Matikkatuskailijoille tiedoksi, ettei sapuskojen suunnitteluun tarvitse mennä kymmentä minuuttia kauempaa. Olemme kuitenkin tapojemme orjia, ja monet syövät melko samalla lailla päivästä toiseen, joten siihen, että vähän suunnittelee mitä haluaa 'maagiseen DEE-numeroonsa' mahtuvan ei kulu niin paljoa verta, hikeä ja kyyneleitä, kuin voisi kuvitella. Elintarvikkeiden koostumustietopankki löytyy täältä.

Sitten, kun aletaan puntarista tarkkailla niitä tuloksia, tulee huomioida normaalit neste- yms. vaihtelut. Esimerkiksi natrium ("suola") sitoo paljon nestettä itseensä, mutta nestepöhö ei kuitenkaan ole sama asia, kuin lihominen - samalla logiikallahan käden amputoiminen olisi laihtumista, eikö?

4) Ei, mättö- / huijaus- tms. päiviä EI pidetä, ennenkuin oikeasti tarvitsee huijata omaa fysiologiaa, eli kun kropassa ei enää elimistön järjellä ole jäljellä mitään ylimääräistä. Jos kroppa on "burnoutin" partaalla ja kyse on ns. pinnallisuuskiloista, voi mätöille olla fysiologiset perusteet kropan narraamiseksi, muuten ei. P-i-s-t-e. Voi hyvin kiskoa kuutisen päivää miinuksilla ja sitten vesittää kaiken yhden päivän aikana ja itkeä, että miksei paino tipu. Viikon aikana kerätyt vajeet voi kumota jopa sinne plussan puolelle viikonlopun "herkkusession" avulla. Sepä oli sitten heihei kaikelle tehdylle työlle.

Ja tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö jotain itse herkuiksi määrittelemiään asioita voisi syödä, mutta a) niitä ei tarvitse kiskoa äärimmäisiä määriä, b) pienehköllä suunnittelulla niitä pystyy syömään ja SILTI pysymään suunnittelemillaan kalorivajeilla, c) niitä voi syödä kuinka hitosti vaan, mutta silloin on turha odottaa, että vaa'an viisari näyttää pienempiä lukemia. Aamen!, ja uusinta alun *dramaattisesta syvästä huokauksesta*.

5) Voit täysin vapaasti valita, oletko high carb, low carb, no carb, high fat, low fat, no fat, atkins, south beach, zone, vegaani vai millä hyvänsä ruokavaliolla, mutta kalori on kalori. Toistan: kalori on kalori.

1g rasvaa = 9kcal
1g alkoholia = 7kcal
1g proteiinia = 4kcal
1g hiilihydraattia = 4kcal

Vielä kerran: kalori on kalori, ja kalori on energian mittayksikkö - ei muuta, ei mystisempää. Kroppa varastoi liian (eli käyttämättömän) energian rasvakudokseksi. Se tosin lienee fakta, että liha pitää paremmin nälkää kuin vaikkapa sokeri, ja että hormonitoiminta menee niin miehillä kuin naisillakin retuperälle ilman rasvaa - eli kaikki kalorien lähteet eivät siinä mielessä ole samalla lähtöviivalla.

Kohtuus kaikessa ja kaikkea kohtuudella. Rakettitiedettä homma ei ole, mutta eipä tähän patenttiratkaisuakaan ruokien suhteen löytyne. Toiset sietävät hiilareita paremmin kuin toiset, toisilla liika proteiini tekee väsyneen ja nuutuneen olon, sillä heidän ruoansulatuksensa yksinkertaisesti on erilainen kuin toisilla. Pitää sinnikkäästi kokeilla ja miettiä aiempia kokemuksiaan että mikä itsellä toimii, mutta kalori on siltikin yhä se sama energian mittayksikkö.

Laitetaanpa loppuun vielä sellainenkin fakta, ettei kalorien laskeminen ole laihtumiselle minkään sortin välttämättömyys, mutta taustalla surraava ilmiö on silti sama: energian kulutus ylittää energian saannin. Kyseisen ilmiön voi laskelmoiden toteuttaa, mutta myös arpaonni tai intuitio voivat ohjata siihen.

Toiset tykkäävät syödä reilummin :-) (Klikkaa suuremmaksi!)

PS., eli Pakollinen Selvitys:

En tällä tekstillä teilaa ainoatakaan ruokavaliota tai laihtumisnäkemystä ja tiedostan sen tosiasian, että ihmismielen monimutkaisuuden takia kompastuskiviksi voivat kalorien sijaan muodostua psyykkeen kiemurat. Tekstin perimmäinen tarkoitus on yksinkertaisesti tuoda esille, mistä niissä maailmankuuluissa kaloreissa on kysymys. Peace. :-)

Arvonta-asiaa ja ihmisoikeusjuttua

2011-05-27T16:31:00.004+03:00

Sanoinko viime kirjoituksessa, että alkuviikosta on tiedossa arvonta? Noh, olkoon alkuviikko sen verran liukuva käsite, että perjantaikin luetaan siihen :-) Tai sitten tämä päivä itseasiassa on parempi ajankohta, sikäli kun päivämäärä sattuu olemaan lähempänä ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin 50-vuotispäivää (huomenna!), ja kuten ehkä arvata saattaa, on Amnesty arvonnan sponssaaja.

Olen aiemmin maininnut, etten mielelläni mainosta mitään pyynnöstä. Vuosi sitten tuli hieman lipsuttua niille raiteille, ja blogauksesta katosi into jopa siinä määrin, että halusin lopettaa kirjoittelun kokonaan. Kaikenlaista yhteistyö- ja mainospostia on nyt tullut seulottua hieman kriittisemmin, ja piinkovan seulan (hehheh) läpäisi Amnestyn tiedote juhlavuodesta ja heidän nettikauppansa, Amnesty Storen, uudistumisesta. Kyseinen putiikki on oiva vaihtehto, mikäli haluaa tehdä hankintoja eettisemmin ja luomummin. Täältä käy ilmi, että esim. vaatteet ovat reilun kaupan puuvillaa ja että kaikki ostokset toimitetaan perille Itellan hiilineutraalilla Green-palvelulla. Pointsit siis sinne!

Amnestyn poppoo kyseli tiedotteensa ohessa, mikäli haluaisin arpoa Daily Ekon lukijoiden kesken yhden tuotteen uudistuneesta Amnesty Storesta - ja senpä siis teen tässä ja nyt! Ylläolevan kuvan mukaisen ekobägin arvontaan voit osallistua yksinkertaisesti lähettämällä sähköpostia tai kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla, mitä parantaisit maailman menossa, jos taikasauvan heilautuksella niin kykenisit tekemään. Suoritan arvonnan perjantaina 3.6 2011 random number generatorin avulla.

Mitäkö itse parantaisin? Haluaisin suoda kaikille sanan- ja valinnanvapauden!

Kesäkelejä ja homeyrttejä

2011-05-21T19:23:00.001+03:00

Elossa ollaan, vaikkei tänne blogin puolelle olekaan tullut kuulumisia naputeltua. Olen oikeastaan kaiken kirjoittamisen osalta jokseenkin sillä kannalla, ettei tikusta (tai tyhjästä) kannata vääntää asiaa, sillä se paistaa läpi ja lopputulos on ei-niin-lukijaystävällinen. Eli tylsä.

Sen lisäksi, ettei varsinaista juttuaihetta oikein ole ollut, olen myös ollut [hyvässä mielessä!] työllistettynä muiden asioiden parissa. Ja mites nuo kesäisen kivat kelit? Houkuttelevatko maleksimaan sisä- vai ulko-oloissa? Voin todeta, että muutamat kymmenet kilomerit on tullut juostua per viikko…!

Ikkunalaudalta sen verran terveisiä, että rahapuu ja anopinkieli voivat enemmän kuin hyvin, mutta onnistuin jollain ilveellä luomaan hyvään kasvuvauhtiin päässeille basilikoilleni saman kohtalon, kuin joskus aikanaan vehnänoraille (…ja herneenversoillekin, huoh). Kultsi, homehdutin istutukset… Lienee siis edelleen tyytyminen Järvikylän antimiin, ellei jostain ilmesty niin pomminvarmaa yrtinkasvatuskeinoa, että jopa minä onnistun. Pussillinen ruohosipulin siemeniä odottelee edelleen kylvämistään..

Näin kesän kolkutellessa ovea voin tosin jotenkin huojentuneemmin mielin haalia kaupasta yhä enenevissä määrin tuorevihanneksia - talvella kotimaiset pakasteversiot tuntuivat hieman ekologisemmalta vaihtoehdolta? Ja meikäläisen juureskiintiö on muuten taas puoleksi vuodeksi t-ä-y-s-i!

Viimeaikojen ekotekoja ovat mm. itselleni turhaksi käyneen tavaran myynti eteenpäin Huuto.netissä sekä perheen yhteispäätös äitienpäivälahjojen skippaamisesta - sen sijaan nautittiin ylellinen brunssi Ravintola Salutorgetissa, jonka monipuolinen menu rakentuu laadukkaiden raaka-aineiden varaan. Haukiterriini taisi syöpyä makuhermoihini ikuisiksi ajoiksi…

Mukavaa loppuviikonloppua kaikille - palataan alkuviikosta asiaan pienen arvonnan merkeissä!

Vappupläjäys!

2011-04-29T22:37:00.001+03:00

Pääsiäinen pupuineen ja tipuineen tuli ja meni, kevät etenee ja keli lämpenee, ja ulkona tarkenee jo monta kerrosta kevyemmässä vaatetuksessa kuin kuukausi sitten (vaikka jotkut tuntemani henkilöt eivät pipoistaan ja sukistaan luovu sitten millään) ja... vapuksi on perinteisesti (?) luvattu - ainakin pikkuriikkisen - sadetta. Noh, ei sentään räntää, ja ainahan piknik-viltin voi levittää sateenvarjon alle :-)

Siinä missä mämmit ja pashat kuuluvat useimpien pääsiäiseen, taitaapi perinteinen Valpurijuoma olla siman lisäksi kuohuviini eli kuohari eli tuttavallisimmin skumppa - ja siinä missä kotisiman on hyvissä ajoin voinut laittaa käymään luomuaineksista, voi vapun hoitaa organic-meiningillä vaikka päätyisikin asioimaan alkoholijuomia myyvässä liikkeessä: Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti jo liki kolme vuotta sitten luomuskumpasta, ja tuon kirjoituksen julkaisun jälkeen voisin kuvitella luomulaatuisten kuohujuomien tarjonnan lisääntyneen ihan kuten luomuelintarvikkeidenkin.

(...mistä tuleekin mieleen, että jos lihapitoisten grillieväiden valinta tuottaa hankaluuksia, kannattaa vilkaista viimevuotinen Vappunakki-postaukseni kommentteineen!)

Ne skumppapullot, serpentiinit ja muut mahdolliset romppeet on muuten niin vappuaaton kuin vappupäivän piknikinkin tuoksinassa ihan suotavaa noukkia lähimmän roskiksen täytteeksi (toki myös muulloinkin, kuin Vappuna), josta muistuttaa Facebook-tapahtuma "Kerään omat roskani Vappuna!". Linkin takaa löytyvän tekstin mukaan jo pelkästään Helsingin Kaivopuistosta tavataan kerätä nelisensataa kuutiota roskaa vapun jälkeen, ja siistimisoperaatio köyhdyttää kaupungin kukkaroa rapean satatonnisen verran. Jee?!

Piknikpäivän sapuskat voi toki koittaa hoitaa mahdollisimman roskattomasti: itsetehdyt sapuskat eivät juuri käärepaperiroskaa tuota - vinkkejä tällaisiin eväsretken purtaviin voi lukea vaikkapa Uusi Musta -sivustolta. Vinkkejä vapunjälkeiseen elämään sen sijaan tarjoilee mr. Riekki. Eiköhän näillä eväillä saada kolmas kevätkuukausi potkaistua käyntiin :-)

Mukavaa Vappua kaikille!

Kesäkuntoon!

2011-04-23T17:57:00.004+03:00

Kesäkuntoon -projekteissa ei mielestäni ole mitään vikaa, eikä kesäksi kuntoon -ajattelutapa ainakaan omassa mielessäni ole halveksuttava. On mielestäni täysin ymmärrettävää, että halutaan hieman hioa omaa ruhoa ennenkuin mennään puolialasti veden äärelle hillumaan.

Mutta siinäpä se jutun juoni onkin, keskellä edellistä lausetta. Hieman hioa. Pyyhkiä pölyjä.

Siinä vaiheessa, kun kesäkuntoon-projekti alkaa parin kilon sijaan käsittää parin kymmenen kilon painon pudotusta, parin kymmenen vuoden tupakanpolton lopettamista ja parinkymmenen prosenttiyksikön muutosta rasvaprosentissa, joudutaan eittämättä ongelmiin.

Käsittäkää nyt kuitenkin mieluiten oikein ennemmin kuin väärin: edellämainituissa muutoksissa ei ole mitään väärää - päinvastoin - mutta jos niitä aletaan toteuttaa kesäkuntoprojektien mukaisella agendalla (suklaamuna- tai tippaleipäöverien jälkeen) tai änkemällä liikaa liian suuria muutoksia liian lyhyelle aikajänteelle ajatellen, että vain 1.6 mennessä pudotetut kilot lasketaan eikä sen jälkeen ole mitään tehtävissä, mennään auttamatta metsään (tai muualle hemmetin kauas biitsistä). Jos on kerännyt elämäntapaongelmia reppuunsa jo pidemmän aikaa, ei niistä päästä eroon pienellä projektilla, vaan niihin vaaditaan sitä kuuluisaa elämäntapamuutosta, joka vie pidemmän aikaa - mutta jonka tulokset ovat ihan yhtä valideja saavuttaapa ne tänä vuonna vai vuoden (tai kahden) päästä.

Toinen ongelma kesäkuntoprojektien suhteen on valivali-valitusvirsi, joka vie kaiken energian - myös sen, jonka voisi käyttää esim. lenkkeilyyn tai muuhun toimintaan, joka vie lähemmäs lopullista tavoitetta. Jos henkilökohtaisesti kokee olevansa tyytymätön itseensä, kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen. Eikä huomenna, vaan än yyy tee nyt, sillä jos elät huomista varten, ei huominen ikinä koita. Piste.

Mitä tahansa teetkään: muista toimia tavoitteidesi suuntaisesti. Aika harva kilpajuoksija alkaa kesken kisan pakittaa ja juosta takaperin - jos tämä vertauskuva vaikka hieman selventäisi tuon edellisen lauseen sanomaa.

Ja entä se motivaatio? Tai motivaatio-ongelma? Et enää joudu tappelemaan sen kanssa sen jälkeen, kun löydät aidon ja oikean syyn sille, miksi haluat ryhtyä biitsiprojektiin - tai mihin ikinä. Jos "Haluan olla terveempi" ei tähänkään mennessä ole toiminut, ei se varmaan vastaisuudessakaan toimi. Saattaa jopa olla niin, että olet pimittänyt itseltäsi perimmäisen syyn, the ultimate motivaattorin. Jos "Haluan mahtua siihen-ja-siihen-vaatekappaleeseen" potkii sinua takamukselle enemmän - naulaa se rytky vaikka työpisteesi seinälle ja unohda niiden ihmisten puheet, jotka sanovat, ettei pinnallinen saa motivoida. Olet yksilö, kuten me kaikki, joten kaikkia motivoi (eri elämänvaiheissa) eri asiat.

Muista kuitenkin tämä: Mitä ikinä teetkään - nauti siitä!

T niinku tee

2011-04-13T18:27:00.001+03:00

Kahvinjuontini on viimeiset kaksi vuotta ollut on/off -meininkiä, ja tämänhetkiseen on-moodiin kuuluu kaksi luomulaatuista kupillista päivässä aamiaisen kera - satunnaisesti kuppi tai kaksi enemmän myöhemmin päivällä.

Teetä lipitän oikeastaan enemmän, mitä olenkaan hoksannut :-) Tavallisen mustan teen makuun en tosin juuri koskaan ole päässyt, vihreä tee on ihanjees, mutta kaikenlaiset luonnollisesti kofeiinittomat yrttiteeblandikset ovat, öh, just my cup of tea. Tai siis my cup of infusion - sehän lienee lämpimien yrttijuomien virallinen englanninkielinen nimitys, ja Ranskassa samainen juomatyyppi tunnetaan käsitteeksäni nimellä tisane.

Tee-se-itse juomapyhättö.

Talvisaikaan tulee vedenkeittimen avulla nostettua vesilitran lämpötila lähelle kiehumispistettä, ja kipattua teepussillisen (tai -kuulallisen) kaveriksi isoon keraamiseen teepannuun, mutta enemmän olen kylmän juoman kaveri. Vettä kannuun, pussit messiin ja hetken odottelu. Tai viiden - siksi yleensä laitan teen likoon yöksi.

Lempparit vaihtelevat alati, mutta juuri tällä hetkellä uppoaa parhaiten Clipperin nokkospiparminttukombo sekä voikukka. Myös Saksantuliaisina saamani Jogger's Tea, jossa mm. sitruunaruohoa ja hibiskusta, maistuu enemmän kuin hyvin.

Clipperit ovat luomuuden lisäksi reiluja, eikä teepusseja ole valkaistu. Kloorivalkaistut teepussit tai kahvin suodatinpussit eivät ainakaan omassa arvomaailmassani kovin korkealle nouse, sillä kloori + kuuma = dioksiini. Dioksiini puolestaan haittaa mm. hampaiden kehitystä, sekä urossikiöiden sukupuolista kehitystä. Hmph.

Irtotee, kuten vaikkapa ylläoleva yerba mate, on kätsää liottaa jonkin sortin teekuulassa.

Esim. söpössä keraamisessa :-)

Uusin tulokas teevalikoimassani on paikallisesta kuppilasta bongaamani biodynaaminen vihreä luomutee, jossa häivähdys mangoa ja inkivääriä - ja joka on lisäksi reilu, kosher ja ties mitä!

Purkki kierrätyskelpoinen, teepussi geenimanipuloimatonta corn silkiä (silkkimaissia? maissisilkkiä?) ja.. ainiin, kyseinen juoma myös maistuu hyvältä! Jos Daily Eko Approved -merkki olisi olemassa, länttäisisin sen ilomielin tämä purtilon kylkeen ;-)

Kai sinne vielä yksi merkki mahtuisi..?!

Teehuone kuittaa!

Ekolukemista postitse

2011-04-05T22:37:00.001+03:00

Kun pari-kolme vuotta sitten aloin päästä jyvälle siitä, että kroppani ja ruuansulatukseni omituinen käyttäytyminen juonsi juurensa syömääni ruokaan, eikä mihinkään varsinaiseen ruumiilliseen tahi sisätaudilliseen ongelmaan, alkoi hillitön googlettelu. Onko kukaan samassa jamassa kanssani?

Kaikenlaisia keskustelupalstoja läpikahlattuani päädyin loppujen lopuksi Noora Shinglerin ylläpitämään Kemikaalicocktail-blogiin. Nooralla itsellään kun oli vastaavia vatsa-ongelmia ollut, joten hakukone heitti minut ihan oikeaan paikkaan. Myös sikäli, että blogista löytyi yllin kyllin asiaa, joka osaltaan sysäsi minua yhä enemmän ja enemmän ekoluontoisten asioiden pariin.

Oli siis aikas jänskää saada viime viikolla sähköpostia Nooralta itseltään, eikä sen vähäpätöisimmissä merkeissä, kuin kutsuna Marjoja & Maskaraa -kirjan julkkareihin! Maantieteellisistä ja aikataulullisista seikoista johtuen en valitettavasti saanut fyysistä preesensiäni hilattua paikan päälle, mutta Noora taikoi minulle yhden kappaleen kirjoja Itellalaatikkoon - ja nyt teos on kätösissäni!

Peilikuvamaisuus on onneksi vain läppärin kameran luoma illuusio ;)

Pari hektistä päivää tekee sen, etten vielä pääse täysin uppoutumaan ekokirjaan, mutta selailu + vilkaisu sisällysluetteloon lupaa mielenkiintoisia lukuhetkiä. Silmään pisti heti mm. GMO-asia, johon olen jo jonkin aikaa halunnut tarkemmin perehtyä. Mukana näyttäisi olevan myös vino pino reseptejä sekä ekosävytteisiä kauneudenhoitoniksejä.

Vatsaongelmistani aiheutuvan tiedonjanon osalta ympyrä ottaa ja kuroutuu mukavasti lähelle umpeutumista: Ensimmäinen luku kantaa nimeä Case vatsa... :-)

Ekoteko #27 - Sitruuna

2011-04-05T21:59:00.003+03:00

Pssst! Aiemmat Ekoteot löytyvät täältä!

Kun kommenteissa vilahti pyyntö arjen ekonikseistä hoksasin, ettei niitä olekaan vähään aikaan tullut naputeltua - ja että asia toki on syytä korjata mitä pikimmiten :-)

Ekotekoon nro. 27 summautuu oikeastaan monta parin viime vuoden sisällä mukaan tarttunutta niksiä, joita kaikkia yhdistää yksi tekijä: Citrus Limon, eli suomeksi: Sitruuna.

Ekoauto? :-)

Siivoustarkoituksessa sitruuna on ihan huippu! Esimerkiksi kaakelien tai hellan puhdistuksessa on sitruunasta puristettu mehu aikamoinen lianräjäyttäjä. Toisinaan olen sekoitellut sitruunamehusta, vedestä, etikasta ja ruokasoodasta tahranpoistokoktailin, jolla muuten kirkastuu pinta kuin pinta - täysin myrkyttömästi!

Sitruuna toimii myös oivana raikastimena / hajujen poistajana jääkaapissa: halkaise sitruuna keskeltä kahtia ja laita lautaselle jääkaappiin - eipähän enää tarvitse nyrpistellä nenää niille hieman ylikeittyneiden kananmunien hajulle! Ei, jääkaappi ei myöskään ala lemuamaan pistävälle sitrukselle - hajuelämys on lähinnä… raikas!

Myös kauneudenhoidon saralla löytyy muutamia käyttötarkoituksia sitruunalle. Eräs tuttavani on käyttänyt sitruunamehua pehmentämään kovia kantapäitä, sekä reippaasti veden kera laimennettuna ikäänkuin kasvovetenä T-alueelle (otsa, nenä, leuka). Muistan myös, että teimme lapsena hiusvaalennuksia suihkuttaen laimeaa sitruunamehua hiuksiin ja ottamalla sen jälkeen hieman vetoapua auringonvalosta. Saattaa kenties olla hieman hiuksia haurastuttava kokemus, mutta mene ja tiedä, mitä kampaamovaalennus tekee... (Itse olen muuten kohta saanut kasvatettua pois nuo omat vaalennukseni, ja tarkoituksena on blogata lettiasiaa lähiaikoina - pysy blogikanavalla!)

Hiljattain bongasin ihan sattumalta sitruunavinkkisovelluksen iPhonelle! The Awesome Lemon -nimisen appin saa ladattua luuriinsa täältä. Käyttöniksejä löytyy aina resepteistä sisustukseen sekä kauneudenhoitoon ja siivoukseen.

Sen lisäksi, että (yllättävänkin monikäyttöisellä!) sitruunalla kikkailu on myrkytöntä ja siten ympäristöä säästävää hommaa, saattaa säästyä myös jokunen eurooppalaisraha!

Mmm... makeaa!

2011-04-01T10:53:00.000+03:00

Sain sähköpostitse kysymyksen koskien erilaisia makeuttajia: Mitä itse käytän ja mitä suosittelen käyttämään?

Jaiks, pahan pistit.

En nimittäin juurikaan pidä makeasta - banaanin ja tiettyjen omenalajikkeidenkin syönti tekee tiukkaa! - joten en käytä mitään makeuttajaa missään sapuskoissani / juomissani. Toki saatan heittää vaikkapa vadelmia tai mansikoita jogurttiini, mutta en sen takia, että juggesta pitäisi saada makeaa. Ne vain ovat .. noh, lisänä.

Kypsä persikka vie makeannälän!

Olen siis jäävi antamaan mitään spesifejä suosituksia esim. leivonnan kannalta, mutta jos itselleni iskisi makeanhimo, yrittäisin varmaankin taltuttaa sen näillä keinoin:

Luontaisesti makeat ruoka-aineet. Erilaiset marjat ja hedelmät niin tuoreina kuin kuivattuina olisivat ykkösvalintani.
Koivusokeri, eli xylitoli. Kesällä ostin Ruohonjuuresta tuota purukumeista tuttua makeuttajaa ja testailin sitä jogurtissa. Sopivan mieto makeuttaja minun makuhermoilleni!
Erilaiset tökötit. Hunaja, vaahterasiirappi, mantelitahna - mitä näitä nyt onkaan. Pahalta ei myöskään kuulostaisi omassa keittiössä valmistettu taateli- / viikuna- / rusinasose taikka jonkin sortin hillo.

Jogurttia ja mantelitahnaa.

Ja siihenpä loppuvat makeutus-uunon makeutusniksit! Paljon puhutuista stevioista ja agavesiirapeista en omaa tipan vertaa kokemusta, joten en viitsi lähteä niitä tässä ruotimaan. Ns. valkoinen sokeri on astetta hankalampi tapaus, jonka suhteen noudattaisin erilaisia kliseitä: kultainen keskitie, kohtuus kaikessa, harkinnan kera... yadayadayada.

Kommentteihin saa mieluusti laittaa kaikkea makeaa koskevaa kokemusinfoa!

Yoyo-yoga ja supersuorittajuus

2011-03-29T12:00:00.003+03:00

Adios astanga, bye bye bikram! Saanko esitellä uuden lähestymistavan joogaan: JOJOILU!

Hoksasin tänään keskustan liepeillä talsiessani, että sinne on jossakin vaiheessa alkuvuotta salakavalasti ilmestynyt uusi joogastudio. Siinä vaiheessa hoksasin, että joogasin viimeksi elo-syyskuussa. Sitä ennen alkuvuodesta 2010 sekä 09-10 -taitteessa. Aika selkeää jojo-efektiä havaittavissa; kausittaista touhuamista ja innostumista siis.

Täytynee kaiken rehellisyyden nimissä todeta, ettei jooga taida olla "se mun juttu", enkä aio siitä pakottamalla sellaista tehdä. Ne fyysiset hyödyt, joita jooga tuo mukanaan, saan kuitattua muiden treenailujeni puitteissa. Se rentoutunut olo, joka joogan jälkeen väkisinkin tulee, hoituu itselläni parhaiten muilla tavoin, samaten ns. mielen rentoutuminen.

Veikkaan kaiken tämän johtuvan ihan vaan lähestymistavastani ko. touhuun. Ehkä vaan olen kaiken fyysisen aktiviteetin osalta jonkinlainen suorittajatyyppi, vaikken siis vertailekaan itseäni muihin. Riittää, että voin verrata itseäni ihan vaan itseeni. Että ai vitsi, tämä ja tämä asana meni eilen paljon paremmin, MIKSEISENYTMEE?! Joogassa tällainen ei vaan jotenkin tunnu oikealta.

Sinällään en näe syytä lopettaa suorittamista ja vertailua fyysisen aktiivisuuden puitteissa, kunhan olen elämäni muilla osa-alueilla sujut sen kanssa, ettei aina tarvitse olla tasolla X, venyä pisteeseen Y vähintään intensiteetillä Z.

Kaikki kunnia siis joogeille ja jogineille, jotka pystyvät hoitamaan kehoa ja mieltä saman aktiviteetin puitteissa. Itse en siihen kykene.. enkä ehkä edes halua. Ainakaan juuri nyt.

Pimeä tunti

2011-03-25T10:22:00.002+02:00

Valojen sammuttaminen tunniksi maaliskuisena lauantai-iltana on takuuvarma kohinan, kritiikin ja kulutustottumuksia kyseenalaistavan pulinan kohde. Yhden mielestä huippujuttu, toisen mielestä täysi puhallus, kolmas ei jaksa muodostaa mielipidettä, neljäs kuulee asiasta ensimmäistä kertaa ja kaivaa laatikosta kaikki omistamansa kynttilät ja kynttilänjalat… Ja. Niin. Edelleen.

Itse tulen h-hetkellä istumaan VR:n pendolinossa jossakin päin kotimaata, joten en ole uhrannut ajatusta sille, miten itse mahdollisesti valojen kanssa tekisin. Sivuhuomiona mainittakoon, että voisin kuvitella sähkönkulutuksen tai luonnonvarojen käytön minimoinnin puolesta puhujien tarkkailevan kulutustottumuksiaan 8760 tuntia vuodessa yhden ainokaisen sijaan. Ja toisaalta valonsammutustunti saattaa inspata jotakuta juurikin tuohon mainitunlaiseen tarkkailuun. Ei siis liene syytä demonisoida taikka jeesustella - mihinkään suuntaan :-)

Viimevuotisen Earth Hour -postaukseni löydät täältä: Sammutatko?

Unianalyysia: Kuinkas sitten kävikään?

2011-03-24T11:40:00.001+02:00

Muistatteko vielä sydänsyksyn unettomuusjaksoni? Minä en! Tai siis juu, sen toki muistan, että yhtäkkiä en iltaisin saanut unta, ja että yhtenä iltana - kuukauden unettomuuskärvistelyn jälkeen - elämä palasi raiteilleen Nukkumatin paluun myötä. Mitään muuttamatta, mitään niksejä keksimättä. Tulikuumat suihkut juuri ennen nukkumaanmenoa tosin auttoivat toisinaan, mutta varsinaiseksi ratkaisuksi ei niistäkään ollut.

Mutta siihenpä muistaminen ja muistelu jääkin. En ole jälkikäteen sen kummemmin jaksanut syventyä miettimään ko. episodia. Miksi se alkoi, miten kummassa se niin seinään päättyi - en tiedä. Vastaisuuden varalta saattaisi ehkä olla hyvä tietää, mutta enpä ole jaksanut vaivata päätäni, vaan olen nauttinut levollisista öistä marraskuun loppupuolelta lähtien.

Tukholmassakin nukutti.

Vuodenvaihteessa pelkäsin hieman, että saattaisin taas tahattomasti päätyä yökukkujaksi. Edessä oli nimittäin siirtyminen kotikotiin lyhyehköä joululomaa viettämään ja sen jälkeen reilusti maisemanvaihtoa: 10 päivän sisää mahtui ristiin-rastiin-reissailua siten, että vietin maksimissaan 2 yötä samassa paikassa putkeen. Reissua, rutiinittomuutta... potentiaalinen katastrofi! Mutta ei, ei niin mitään vaikutusta.

Viimeaikoina olen reagoinut lisääntyneeseen valoisuuteen heräilemällä (ilman kelloa) hieman normaalia aiemmin - en kuitenkaan silmät ristissä, vaan ihan virkeänä. Tripla-z -pitoisia tunteja kertyy sitä enemmän, mitä enemmän on tullut treenattua. Ja koska treenejä on mahtunut päiviin kaksin kappalein, on yhdeksän tuntiviisarin kiertämää ollut aika passelin palauttava aikajänne.

Seuraava jännitysmomentti lienee lauantain ja sunnuntain välinen yö, kun tuntiviisaria veivataan ekstrakierroksella eteenpäin. Se, sekoaako unirtymi kuin iPuhelimen herätyskello konsanaan, jää nähtäväksi...

Askeesi ja aamulenkki

2011-03-21T11:34:00.001+02:00

Siitä on vierähtänyt jo reippaat kuusi vuotta, kun viimeksi annoin ruoansulatuskanavani tehdä tuttavuutta karkkien ja sipsien kanssa. Samoihin aikoihin väheni erittäinkin radikaalisti perunan, pastan, riisin sekä vaalean leivän pupeltaminen (leivoksista, munkeista, pizzerioiden antimista yms. nyt puhumattakaan). Pikaruokapaikoista on tällä samalla aikajänteellä tullut kiskaistua vain kahvia tai naposteluporkkanoita, enkä voi väittää säästyneeni huomautuksilta koskien 'askeettista ruokavaliotani' tai 'turhaa nipottamista'.

Karkki katosi pysyvästi, kahvi ei :-)

Kaverit hei, en vuoden 2005 tammikuussa ryhtynyt karkki- tai mihinkään muuhunkaan lakkoon, en vaan enää kokenut mainitsemiani ruoka-aineita puhutteleviksi. En kärsi, kärvistele tai tuskaile. Ei, vesi ei herahda kielelle, vaikka kuinka heiluttelette sitä dumlepussia nokkani edessä. Ei tee mieli, en tykkää, enkä koe jääväni mistään paitsi. Jos kokisin, niin tuosta parin sadan metrin päästä, lähikaupasta, voisin hakea karkkia ihan anytime ja miten paljon hyvänsä.

Monta vuotta kuljin nirson nipottajan leima otsassa, mikä oli hieman rasittavaa: henkilökohtaisesti koin vain tekeväni valintoja, joista itse sain hyvän mielen - ja olon. Ja koen siis edelleen. Nyttemmin nuo valintani vaan tuntuvat olevan ns. yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpiä, joten säästyn ihmettelyiltä ja piikittelyiltä. "Mitä sä sit oikeen syöt?" -kysymykset ovat vaihtuneet "Aha, okei" -toteamuksiin (vihdoinkin :-)).

Tulista thaikkusafkaa.

Kuusi vuotta on melko monellakin mittarilla jo jonkinmoinen ajanjakso, eikä noita ruokavaliostani "puuttuvia" komponentteja ole aikoihin tullut ajateltua oikein miltään näkökantilta. Tänään tuli kuitenkin aamiaista edeltävällä hölkkälenkillä loikittua puheenaiheiden saralla pokerista perunoihin ja sivuttua jonkin verran näitä kyseisiä(kin) ruokajuttuja. Huomasin pitkästä aikaa pohdiskelevani sitä, koenko menettäneeni jotain, kun en esim. Lontoon reissulla pari vuotta sitten mäkkärin tiskillä tilannut kuin kahvia (luomu!)maidolla muun matkaseuran napatessa mukaansa jonkinsortin purilaiset (vai nuggetit? enpä muista).

Simppeli vastaus: noup. Astellessani Kultaisiin Kaariin en kuitenkaan tehnyt sitä inhotuksen ja ällötyksen vallassa, en kokenut olevani väärällä pelikentällä tai vihollisen alueella. Kaikki se, mitä ruokavaliooni ei kuulu, on jotenkin muuttunut pahviksi. Värittömäksi. Neutraaliksi. Niin tylsäksi, etten oikein edes jaksa muodostaa mielipidettä.

Mielipiteeni aamulenkkeilystä sen sijaan on tämä: Mene, niinkuin olisit jo! Hyppää sängystä suoraan lenkkareihin ja havahdu kadulla pirtsakkaan kevätaamuun! Hölkyttele pari korttelia tai kilometriä, ja pyörähdä vilpoisessa suihkussa ennenkuin kauhot aamiaista kiduksiisi.

Mitä ikinä sitten kauhotkaan :-)

Väriä harmaan keskelle

2011-03-14T16:01:00.000+02:00

Koska ulkona on tänään harmaatakin harmaampi ja loskaisen ankea keli (ainakin näillä huudeilla), päätin piristää itseäni katselemalla muutamia loppukesän räpsyjä.

Elokuu on jostain syystä lempparikuuni, ja silloin tulee aina leikittyä kameran kanssa normaalia enemmän. Alla muutamia kuvia reilun puolen vuoden takaa muistutukseksi siitä, että kyllä tämä harmaa vielä väistyy ja kesä saapuu, vaikka se toisinaan aika kaukaiselta tuntuukin :-)

Mikromuotoisia opetuksia

2011-03-09T10:03:00.002+02:00

Siitä taitaa pian olla kaksi vuotta, kun aloin harkitsemaan mikroaaltouunin käytöstä luopumista. Edellisen lauseen voisi myös muotoilla näin: Siitä taitaa pian olla kaksi vuotta, kun altistuin mikroaaltouunien vaarallisuudesta toitottavalle aineistolle :-)

Vaikka alkuun säikähdinkin, että mikäs ihmeen ydinase se tuossa keittokomerossani nököttääkään, tuli lopullinen luopumispäätös tehtyä enemmänkin sen perusteella, että totesin käyttäväni ko. kapistusta melkoisen vähän. En siis sännänyt läppärin edestä nappaamaan mikroa syliin ja nakkaamaan sitä parvekkeelta kadulle, vaan päätin ensin kokeilla olla hetken ilman. Kuinkas sitten kävikään…?

Mikroaaltouunien vaarallisuuden tasostahan vedetään köyttä ympäri internetiä, joten en aio sitä sen kummemmin itse tehdä. Sen verran referointia tähän väliin, että siinä missä toisaalla pidetään itse mikroaaltoja tappavan vaarallisina, ollaan toisaalla sitä mieltä, että mikron vaarallisuus piilee ennemminkin mm. siinä, että se lämmittää ruoan epätasaisesti (huonompi homma, mikäli sitä käyttää lihan kypsentämiseen); siinä, että ruoan lämmittäminen muoviastiassa saa aikaan muovikemikaalien liukenemista ruokaan; sekä siinä, että vaikka astia saattaa jäädä kylmäksi, on ruoka polttavan kuumaa (ts. "auts, mun kieli palo, soita piipaa-auto paikalle").

Itse käytin mikroani enimmäkseen seuraaviin tarkoituksiin:

aamupuuron teko
kylmenneen kahvin uudelleenlämmitys
aiemmin tekemäni safkan uudelleenlämmitys (kyllä, kuulun siihen sakkiin, joka tekee usean päivän ruoat kerralla)

"Mikropaasto" aiheutti sen, että aloin syömään tuore- / raakapuuroja tai keittämään puuron kattilassa. Kahvia aloin keittämään vähemmän sekä kerrallaan että ylipäätään (ja pariin otteeseen olen muuten koko litkusta kuukausiksi luopunutkin), ja jos kahvin himo on ollut sietämätön sen yhden kupillisen jälkeen, olen vasta sitten keittänyt lisää.

Myönnettäköön, että olen joskus kitannut jääkylmääkin kahvia!, mutta ne aiemmin tekemäni sapuskatkin kiskaisen kiduksiini jääkaappikylmänä. Useimmiten ruokani kuitenkin ovat sellaisia, että ne toimivat yhtä hyvin kylmänä kuin kuumanakin (ts. ruokaisat salaatit). Ja toisaalta tein näin aika usein myös mikron ja minun yhteiselon aikanakin :-) Ja tooooisaalta taas uudelleenlämmitetty ruoka on aika pliisua, joten on kivempi syödä se suoraan valmistuksen jälkeen jos lämmintä pitää saada (ts. silloin tehdään vain tarvittava määrä kerralla). Tätä ei-niin-ekoa-skenaariota tulee tosin toteutettua enimmäkseen silloin, jos suita on ruokittavana useampi kuin vain omani.

Njäh.

Niin, eli mikä olikaan mikrottomuuskokeilun lopputulema? Pari kuukautta laite nökötti käyttämättömänä pöydällä. Totesin, etten ehkä taidakaan tarvita sitä, ja kiskaisin vasta sitten töpselin irti ja laitoin boksin kiertoon pikkusysterille (joka muuten itsekin on sittemmin luopunut ko. kapistuksesta verukkeilla "vie vaan tilaa eikä sitä kyllä tullu käytettyä nimeksikään").

Tarinan opetus on itselleni kolmiosainen - eikä se varsinaisesti liity ruokaan tai mikroon:

Kannattaa silloin tällöin tsekata ja kyseenalaistaa omien raiteille juurtuneiden elintapojensa tarpeellisuus / välttämättömyys
Kannattaa miettiä, tutkia ja kokeilla, ennenkuin muodostaa lopullisen päätöksensä
Kannattaa muistaa, että usein jopa lopullinen päätöskin on tarpeen vaatiessa pyörrettävissä (ts. vegaani voi halutessaan vaihtaa soijanakin puhvelipihviin)

Mikropäätökseni on kuitenkin pitänyt. Sellaista ei tällä hetkellä huushollistani löydy. Tarpeetonta tavaraa lienee turha nurkissa säilyttää?

Apinat sukupuuttoon luonnollisemmilla aamiaismuroilla

2011-03-06T20:25:00.002+02:00

Etsi joukosta apinantappaja.

Kuuntelin tuossa taannoin erästä rapakontakaista radioshow:ta, ja mieleeni jäi kummittelemaan seuraavanlainen stoori:

Eräs isomman sortin firma yrittää jatkuvasti parhaansa mukaan kehittää tuotteita kuluttajapalautteen mukaisesti: luonnonmukaisempaan suuntaan. Iso kööri the land of hope and gloryn perheenäideistä on mm. ollut vaatimassa, että naperoiden värikkäät suosikkimurot jatkossa saisivat nyanssinsa luonnollisista lähteistä, sillä keinotekoisten väriaineiden yhteys mm. ADHD:hen on useiden tutkimusten mukaan melko ilmeinen.

Jutun tragikoominen juju tulee tässä: Luonnollisempiin väreihin siirtyminen saattaisi hyvinkin käynnistää erään apinarodun katoamisen palloltamme lopullisesti. Ilmiö tunnetaan tuttavallisemmin nimellä sukupuutto.

Kas tässä.

Ongelmaksi näyttäisi muodostuvan sininen väri. Sitä kun olisi saatavilla vain jostakin sademetsikön sydämestä löytyvästä hedelmästä, joka on yhden apinarodun pääasiallinen ja ehdottomasti suurin ravinnonlähde. Murojen menekin huomioonottaen olisi vaihtoehtoina siis myrkkysiniset murot ja elävät apinat tai luonnollisen sinertävät renkaat ja yksi eläinrotu vähemmän tällä planeetalla.

Kysymykseni kuuluu: kuka tarvitsee niitä sinisiä muroja alkuunkaan?

"Lapseni syö ensisijaisesti silmillään", on ollut monen jenkkimamin tokaisu, kun on yritetty tyrkyttää jotain ei-värillistä tavismuroa vesselin aamiaiskulhoon.

Kysymykseni kuuluu silti yhä edelleen: Kuka hemmetti niitä sinisiä renkaita ruokavalioonsa tarvitsee?!

Maailman turhin pelko

2011-03-03T15:49:00.011+02:00

Muistatko vielä sen, kun pikkulapsena opit kävelemään? Otit ne ekat viisi-kuusi askelta putkeen ilman tukea, lentämättä rähmällesi? Oma muistikapasiteettini ei jaksa palauttaa kyseistä tapahtumaa mieleeni, vaikka kuinka yritän. Todella haluaisin muistaa, sillä mikäpä on parempaa, kuin onnistumisen riemu ja kyseisen riemun uudelleeneläminen mielessään?

Onneksi onnistumisia voi kokea minkä ikäisenä tahansa, kaiken aikaa. Yleensä niille kuitenkin on yksi megakokoinen este: kun ei edes haasteta itseään, ei niin mihinkään. Ei oteta sitä ensimmäistä askelta koska pelätään, ettei jaksetakaan sataa putkeen vaan ehkä vaan seitsemänkymmentäkaksi. Mustavalkoista kaikki-tai-ei-mitään -tyylistä masentavaa ajattelua.

Olipa kohdalle osuva tehtävä mikä hyvänsä, arvioi sen yleensä päässään välittömästi ja muodostaa jonkinlaisen arvion, miten siitä tulee suoriutumaan. Helppousasteen laskiessa laskee valitettavasti myös kynnys tyrmätä koko homma heti kättelyssä. Silloin ei tarvitse venyä äärimmilleen, ei tarvitse poistua mukavuusalueelta, eikä aseta itseään alttiiksi epäonnistumiselle. Ei joudu pettymään, mutta ei pääse kokemaan onnistumistakaan.

Ja usein sitä loppupeleissä kuitenkin pettyy siihen, ettei haastanut itseään, ettei edes yrittänyt. Että metsään meni koko homma, kun pettyi vaikkei edes epäonnistunut, eikä ole edes kokemusta rikkaampi ihmisolento. "Ihan fail!", kuten eräs valmennettavistani huutaisi kovaan ääneen.

Seitsemänkymmentäkaksi askelta venyttää kuitenkin mukavuusaluetta juuri sen verran suuremmaksi, kun taas passaaminen ja paikalleen jääminen pitää parhaimmassakin tapauksessa alueen vain saman kokoisena länttinä. Useimmiten itsensä haastamatta jättäminen jopa muuraa niitä oman hyväfiilisreviirin portteja pienemmiksi ja pienemmiksi, joten poistuminen vaikeutuu kerta kerralta.

Korkean paikan kammo ei poistu nurmikolla makoillessa eikä uusiin ruokamakuihin totu jos aina väsää sitä samaa kaalilaatikkoa ja kalasoppaa. Siihenkin on vaadittu jonkinasteista itsensä haastamista, ehkä jopa nolaamista, että on päässyt siihen pisteeseen, että lueskelee blogeja nettisurffauksen, tietokoneen käynnistämisen - ja myös sen lukemaan oppimisen - päätteeksi. Eipä näitäkään olisi ikinä taitopankkiin tallentunut, jos olisi tyytynyt Aku Ankan taskareiden lukemiseen ja iltasatujen kuuntelemiseen.

Se kävelyä harjoitellessa päänsä eteisen lipastoon lyönyt pikkunaperokin nousi aina parin kyyneleen jälkeen pystyyn, otti tukea seinistä ja laatikkojen vetimistä, laittoi töppöstä toisen eteen ja kävelikin pian leikkikentän poikki ihan itse. Juoksi kenties joskus myöhemmin maratoninkin, vaikkei se varmasti ihkaensimmäisten askelten kohdalla tavoitteena ollutkaan.

Faktaa on, ettei koskaan voi etukäteen tietää, tuleeko onnistumaan. Yhtä totta on kuitenkin se, ettei yrittämättä ole yhtään sen viisaampi.

Tehomarjoja maitolitkussa

2011-02-27T22:45:00.003+02:00

Hieraisin aiemmin tällä viikolla silmiäni pariin otteeseen asioidessani lähikaupassa. Totesin, että nuo eräänlaiseen trendiasemaan (joidenkin tahojen mielestä) nousseet reilut, luomut ja lähituotetut sapuskat taisivat juuri saada uuden trendipellen kaverikseen...

Kas näin. Jogurttien supersankari on syntynyt.

Pikainen informaatiohaku internetin ihmeellisissä syövereissä paljasti, että ylläolevalla fuudijogurtilla on kaverikin, Acai-karhunvadelma (jossa tosin mustikkaa yhtä paljon kuin acaita, 2%). Onko Arla Ingmanin tavoitteena ns. laittaa kansakuntamme sapuskoille?

Olisi mielenkiintoista tietää, mille kohderyhmälle ko. jogurtit on tarkoitettu (sillä eikös kaikki tuotteet tavalla tai toisella profiloida jollekin tietylle ryhmälle tai ihmistyypille?). Tosigojittaja kun tuskin ylläolevaan maitopahikseen "alentuu", ja gojista autuaan tietämätön todennäköisesti mieluummin valitsee kotoisan mustikan makuisen jogurtin.

Tai hapattaa itse viilinsä, ja nakkaa arkkupakastimestaan oman maan mansikat päälle.

Homma hanskaan!

2011-02-23T18:27:00.000+02:00

Niille, jotka edellisen postauksen kommenttiosiossa harmittelivat liikunta- ja treeni-ilon olemattomuutta, löytyy täältä muutamia niksipirkan tason ylittäviä vinkkejä siitä, miten kuuppansa voi virittää treenitaajudelle! Näillä vinkeillä saa varmasti homman hanskaan, mutta tottumattoman kannattaa varoa, ettei treeni ihan lähde lapasesta heti kättelyssä ;-)

Rakkaudesta liikuntaan

2011-02-20T09:06:00.046+02:00

Noniin. Tuntui siltä, että oli taas sen aika, eli liikunta-aiheisen tekstin naputtelemiselle otollinen hetki. Aamulenkin jälkeinen hyvä fiilis pörrää joka solussa ja päivä tuntuu jo valmiiksi huippuhyvältä.

Omat treenailut ovat muutenkin koko tämän vuoden ajan menneet kuin siinä kuuluisassa flow'ssa ikään. Salissa kaikuu, kun enkat paukkuvat, kroppa vääntyy telinesalissa solmuun ja paikat eivät pauku, ja lenkkipolulle tekee mieli, vaikka ulkona toden totta paukkuu - pakkanen, nimittäin.

Suoritukset menevät nappiin, palautuminen on nopeaa, tekemisen ilo on koko ajan läsnä ja koko ajan tekisi mieli vaan treenata treenata treenata treeeeeeeeeeeenata ja ehkä vielä vähän treenatakin. Ja vielä vähän. Ja vielä. Tiedäthän sen fiiliksen?

On tullut treenattua ihan käsittämättömiä määriä, ja ihan vaan silkasta tekemisen ilosta. Okei, ehkä myös tekemisen aiheuttaman hyvän fiiliksen saavuttamiseksi. Sitä ei voita mikään. Nix!

Lenkkipolulta on mahtavaa palata kotiin vuosituhannen pahimmissa endorfiinipöllyissä, ja punttiksen pukkarissa on aina maailmanvalloittajafiilis vaikkei meinaa edes pukukaapin avainta enää jaksaa kääntää tahi juomapulloa huulilleen nostaa. Tiedäthän sen fiiliksen?

Ylämäkispurtteja tikanneet hyytelöjalat huutavat yhtä aikaa sekä lisää rääkkiä että viimeinkin armoa ja aina ei tiedä väpättääkö sydän vasteena kuormitukselle vaiko silkasta rakkaudesta kropan liikuttamista kohtaan.

Tiedäthän sen fiiliksen?!

Auktoriteetti nro. 1

2011-02-14T14:38:00.000+02:00

Joku jossain tietää pomminvarmasti, mitä sinun kannattaa syödä. Kyllä.

Noin kuukausi sitten törmäsin Janne Huovilan käsialaa olevaan Ravitsemusfriikin muistilistaan Ravitsemusuutiset -blogissa. Teksti on kaikessa yksinkertaisuudessaan muistutus siitä, ettei ravitsemuksen saralla varauksetta kannata uskoa ketä tai mitä tahansa, vaan olla itse hereillä sekä terveellä tavalla kriittinen. Tämä pätee mielestäni toki aika moneen muuhun asiaan, mutta ravitsemus olkoon tämänkertainen teema näiden totuudenetsimiskysymyksien osalta.

Jokainen meistä osaa sanoa, onko olomme hyvä vai paha vai ihanjees. Sitävastoin emme välttämättä osaa sormella osoittaa sitä seikkaa, mistä olomme johtuu. Se voi johtua ulkona vallitsevasta säästä, sosiaalisista seikoista - tai vaikkapa sitten siitä lautasella nököttävästä ruokakasasta.

Olisihan se kyllä pirun helppoa, jos joku voisi meille sen kertoa, että mistä milloinkin saa minkäkinlaisen fiiliksen. Ja että ruoasta löytyisi vastaus kaikkeen. Ja että jos jokin taho tai tutkimus on näitä juttuja kertomassa, niin olisihan se vaan pirun helppo uskoa ja nielaista. Mutta onko siihen kohtaloon sitten pirun helppo "alistua", mikäli homma ei mennytkään putkeen, eikä edes nappiin, vaan täysin metsään, vaikka jossakin väitettiin sen vievän sinut vähintään Eedeniin? Jaksaako sitä kuitenkin uskotella itselleen, että kyllä se vielä toimii?

Ei muuten varmaan lähde se diesel-auto normilöpöllä käyntiin, vaikka kuinka tankkaisi ja tankkaisi, ja vielä uudestaan siellä simpukkabensiksellä ja vielä pari kertaa aabeeseellä ja ehkä pienet tankkaukset Veijon Essollakin?

Lisätään vielä soppaan kaikki ristiriitaiset tiedot. Ja yksilöiden omat mieltymykset. Yksilöllisyys muutenkin. Plus muiden ihmisten fiilikset "todistusaineistona" puolesta tai vastaan. "Kaikki muut" tai "asiantuntijat" ovat jotakin mieltä.

Vähemmästäkin saattaa tuntea olevansa hunningolla, jos mikään ei vaikuta pelittävän "niinku sen pitäs". Stop. Niinku sen pitäs kenen mielestä?

Selatessani tuoreehkoja ruokaa käsitteleviä blogeja tai blogipostauksia, tunnen välillä olevani vastavirtaan uiva kummajainen: Raakasuklaa nimittäin aiheuttaa MINULLE tolkuttoman pahan olon, avokado ei pidä MEIKÄLÄISEN nälkää loitolla vaan päinvastoin, hunaja ja muu makea äl-löt-tää pahiten ikinä, ja kookosöljyn oksennusrefleksiä herättävistä fiiliksistä en edes ala vuodattamaan.

Ja MINÄ en tunne oloani tukkoiseksi nautittuani maitotuotteita, EN nukahda syötyäni kypsennettyjä kasviksia, ja kyllä: proteiinitta OLEN nälkäinen. Kuin susi. Iso sellainen. Eikä asiaa muuten muuta se, että joku jossain saattaa olla hyvinkin onnellinen pelkkien mehujen varassa päivästä toiseen. MINUN kroppani on hyvin surullinen, mikäli moiseen lähden.

Onneksi asian ei tarvitsekaan muuttua.

Olen oma ruoka-auktoriteettini nro. 1.

Nyt nyppii...

2011-01-26T15:56:00.000+02:00

…oma toiminta, nimittäin! Tämän vuoden puolella olen varmaan suurimman osan kauppareissuistani ihan silkkaa lahopäisyyttäni toteuttanut ilman omaa kaupakassia, ja joutunut näinollen turvautumaan a) niihin pieniin hedelmäpusseihin, joita kassoilla on taikka b) isompien ostosvuorien osuessa kohdalle ostanut muovikasseja.

Ja sitten sitä saa vielä hamaan loppuun asti pähkäillä, että ottaisiko sitä sen tavallisen muovikassin kun ekomuovikassien ekomuovi ilmeisesti on epäeko ja syö enemmän energiaa valmistusvaiheessa, joten onko se taviskassi siis sittenkin eko vaiko kahdesta epäekosta kassista se vähemmän epäeko, ja menevätkö ne kaikki jätteet loppupeleissä kuitenkin samaan jäteastiaan - bioastian ja energiajakeen ja sekaroskisten sisällöt sekaisin kuin irtokarkit paperipussissa konsanaan - ja JOS, niin saanko, pliis, synninpäästön sille, ettei minulla hetkeen ole ollut bioroskista koska se yhtäkkiä alkoi syöstä banaanikärpäsarmeijoita 27-neliön luukkuuni sellaisella syötöllä, etten voinut hengittää ilman että nielin parikymmentä pikkusiivekästä?!?!?

Tämän mattinäsä -tyylisen vuodatuksen päätteeksi voisi melkein todeta, että "Mää en ala enää mitään, mulla menee hermot, mä en käy IKINÄ enää kaupassa!!!" mutta enpäs kuitenkaan totea.

Sen sijaan tungen kaikki laukkuni ja taskuni täyteen muovipusseja tulevia kauppareissuja varten, keitän oikein vahvat luomukaffet ja löysään pipoa :-)

Rypsäriä, kananmunia ja kookosta - kylppärissä

2011-01-25T14:51:00.004+02:00

Aijestas, melko pitkä aika on vierähtänyt siitä, kun viimeksi tähän blogiin jotain rustailin. Syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kaveri nimeltä Arki on halunnut viettää laatuaikaa kanssani :-) Mitään harmillistahan asiassa ei kuitenkaan sinällään ole, sillä olen kyseisen kaiffarin kanssa oikein sujut. Tykkään peruslaiffistani paljonkin!

Viimeisen puolentoista vuoden aikana on tämän nimenomaisen peruslaiffin sisällä tapahtunut jonkin verran muutosta erinäisten kemikaalien osalta: siivoussysteemit ja päivittäiskosmetiikat ovat suht saumattomasti muuttuneet joksikin ekommiksi versioksi itsestään. Koska etenkin kosmetiikkapuolta koskevia kysymyksiä on tullut reiluhkosti (ja koska asia on mediassakin ollut tapetilla), ajattelin tähän väliin tempaista tällaisen kuvilla ryyditetyn postauksen, jossa valotan sitä, miten itse olen monien mutkien kautta joitakin ihonhoitojuttuja päätynyt toteuttamaan.

Pullollinen öljyä, lautasellinen saippuaa. Bon apetit!

Aiemmin syksyllä eräs luonani vieraillut miespuolinen henkilö tokaisi, että "Onpa omituista käydä tyttökylppärissä, joka EI pursuile purnukoita ja purkkeja!". Henk. koht. tosin sanoisin, että kyllä sieltä edelleen niitä purnukoita ihan tarpeeksi löytyy, joskin sisällöt ehkä ovat hieman eri tököttiä, kuin aiemmin.

Naispuoliset kylppärivahtaajat useimmiten kyselevät, millä ihmeellä pesen kasvoni, kun kylppäristä ei mitään naamaputsaria löydy. Vastaus: öljyllä. Seuraava kysymys kuuluu yleensä, millä poistan meikit. Vastaus: Sillä samalla öljyllä. Eli rypsiöljyllä; Kotimaisella, luomulaatuisella kylmäpuristetulla rypsärillä + froteepyyhkeellä. Mainittakoon, että pyyhkeet menevät aika törkysen näköisiksi ajan saatossa, joten olen pyhittänyt vähintään Kebnekajsen kokoisen kasan pieniä froteepyyhkeitä kasvoputsaripyyhkeiksi. Toimii! (Mainittakoon myös, että pesen kasvot vain iltaisin. En näe syytä tehdä sitä aamuin illoin..?)

Vasemmalta oikealle: Rypsäri ja kookos.

Toinen öljy, joka on ahkerassa käytössä on kookosöljy. Kyseistä rasvaa en saa sisuksiini herra Yrjön puskematta vastaan, joten coconut oil pysykööt tässä huushollissa yksinomaan ulkoisessa käytössä. Aamen. Toimittaa niin kasvo- kuin kropparasvankin virkaa.

Kuvassa kropparasvan kaverina tämänhetkinen dödöprojektin uhri.

Omistan toisaalta myös Urtekramin bodylotionin, jota käytän jos pinna tai tuleva aikajana ei salli öljyimeytymiseen vaadittavan ajan tuhlausta (tai jos vaan olen niin laiska, etten jaksa pyyhkiä ylimäärää pois pyyhkeellä ;-)). Tuo miedosti ruusun tuoksuinen rasva imeytyy pikaisesti ja pehmentää kroppaa sen verran kun nyt tarvitsee.

Hammasputsari ja käsiputsarit luokkaa EcoCert.

Urtekramia löytyy huushollista myös hammastahnan ja shampoo(jämä)n sekä hoitoaineen muodossa. Ko. hoitoainetta tulee tosin käytettyä melko harvoin (kerran kuussa, kun muistan sen olemassaolon), yleensä hoitoaineen virkaa toimittaa ihan tavallinen… *rumpupärinää* kananmuna (kyllä, luit oikein. Kräts vaan muna hiuksiin ja huolellinen huuhtelu!).

Pitkähkön shampooevoluution lopputuloksena olen päätynyt käyttämään ristiin rastiin tuota nestemäistä aloe vera -shampoota, tuttuni tekemää luomushampoota sekä tätä systeriltäni joululahjaksi saamaa tuttifrutin tuoksuista litkua. Ei sisällä SLS:ää!

EcoCert-kamaa tämäkin.

Systeri taikoi joululahjapakettiin myös itsetekemäänsä vartalon sokerikuorintaa, jossa allaolevan kuvan mukaiset aineet:

Mainittu ylangylang-saippua on Vihreän Kosmetiikan tuottamaa kamaa, ja sitä löytyy palaversiona kuorintapurkin yläpuolella sijaitsevasta saippuavadista.

Mukana myös parhaat päivänsä nähnyt Urtekramin palasaippua!

Tulikohan tässä nyt kaikki käsiteltyä? No, lisäilen myöhemmin, jos jokin jäi puuttumaan!

Kuten kuvista siis näkyy, niin kyllä niitä purnukoita edelleen löytyy. Rahallinen panostus näihin on tosin hyvin paljon pienempi, kuin mitä erinäisiin chanelien kasvovesiin ja biothermien putsareihin ikinä on tullut käytettyä. Niistä jos on tottunut maksamaan sen parikymmentä euroa per puteli, ei siirtyminen rypsäripulloon ole kovinkaan kivulias prosessi.

Ei vaikka ostaisi sen himpun verran kalliimman luomuöljyn :-)

Tylsää ja tyylikästä löhöilyä

2011-01-06T19:30:00.004+02:00

Lupauksia uudelle vuodelle? Jep: lupasin relata mahdollisimman paljon!

…alkuvuosi tosin starttasi omalta osaltani reissailun merkeissä: kuuden päivän aikana olen siirtynyt keskisestä Suomesta etelään, sieltä länsinaapurimaahan ja takaisin ja tällä hetkellä naputtelen tätä tekstiä junasta, joka siirtää minut takaisin Suomineidon ytimeen.

Tulinkin siis siihen tulokseen, että matkustaminen on kivaa. Tai siis ei, ravaaminen eestaas aikataulujen orjana ei ehkä pidemmän päälle miellyttävää hommaa ole, mutta toisaalta kolmituntinen istumatuokio valtion rautateillä kiitäen on ihan mukavata. Monta pitkää minuuttia omaa aikaa. Musaa, kirjan pläräilyä tai kuten nyt: kirjoittelua. Kaikenlaiset löhöaktiviteetit vaikuttavat likipitäen pakollisilta, kun istuu vaunussa, joka hurjalla vauhdilla kiitää läpi pohjoiseurooppalaisten kaupunkien ja kylien.

Sitä on ikäänkuin pakotettu tekemään sitä, mitä moderni homo sapiens harvemmin tekee: löhöilee. Niin, jos ei sitten kuluta aikaansa töitä tehden, mutta ehkä työnteko junassa mahdollistaa löhöilyn myöhemmällä ajankohdalla.

Tai sitten ei.

Modernilla ihmisella on kokoajan kiire. Joka sekunti, missä tahansa. Kiire on tarttuvaa, ja pian stressaamme kaikki itsemme hengiltä ja olemme harmaahiuksisia kolmekymppisinä - tai kaljuja 40-vuotiaina revittyämme hiukset päästämme silkasta turhautumisesta ainaiseen oravanpyöräkiireeseen.

Ja jos sitä heittäytyy makoilemaan sohvalle, käpretyy viltin alle, niin silloin sitä on vaan laiska tai tylsä. Jotta olisi oikeutettu rentoutumaan, täytyy se tehdä tyylillä. Pitää pakata laukut ja ajaa monta sataa kilometriä kylpyläkompleksiin - stressaten aikatauluista, huonosta ajokelistä ja kotiin unohdetuista tuikitärkeistä tavaroista, kuten siitä vaatenukkapoistajasta, joka loppupeleissä unohtuisi sinne hotellihuoneeseen ja aiheuttaisi lisää hampaidenkiristystä.

Minä olen tylsä. Valitsen sohvan.

Translation: Stress less! I don't need fancy spa-weekends to do that - I choose to lie on the couch and stare at the ceiling!

90-prosenttinen vuosi

2010-12-31T11:05:00.006+02:00

Joskus on kaikin puolin terveellistä katsoa taaksepäin, ennenkuin väittää, ettei mitään ole tapahtunut.

Heitin pari katsetta olkani yli ja totesin, että vuonna 2010 tapahtui paljon. En kuitenkaan osaa summata koko kulunutta vuotta yhteen järkevän mittaiseen blogitekstiin, joten koitan sen sijaan naputella jokseenkin-järkevän mittaisen postauksen, johon poimin joitakin havaintoja kuluneelta vuodelta. Hyvä diili? Kokeillaan!

Asetin vuosi sitten joitakin tavoitteita tälle vuodelle, ja ne toteutuivat vaihtelevalla menestyksellä. Lupasin esimerkiksi olla ostamatta uusia vaatteita ja ehkä jopa värkkäillä jotain itse. Nix, ei ihan. Siis minäkö kudinpuikkoja heiluttamassa? No jep, tasan viikon verran, jonka jälkeen nauraen purin koko tekeleen joka ei edes muistuttanut tekelettä. Siis ei yhtikäs mitään tekelettä! Kyllä se yläasteen käsityömaikka ihan aiheesta uhkasi tiputtaa numeroni seiskasta kutoseen silloin joskus yli kymmenen vuotta sitten, heh!

Ja tarttuihan sieltä vaatekaupoista jotain mukaan vuoden mittaan. Pointsit siitä, että iso osa ko. kuteista ovat luomua ja / tai reilun kaupan puuvillaa sekä siitä, että ostosten kokonaismäärä on huomattavasti pienempi kuin vuosi-pari sitten. Ja siitä, että vaatteenostohoukutuksia tuli vastustettua hyvällä menestyksellä. Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Mites se oman ruoan kasvattaminen? Koko kevät meni ituja idätellessä, ja toukokuussa ajatus niistä etoi pahiten ever. Luomumullasta esiin puskeneet vehnänoraat homehtuivat pystyyn joka kerta ja totesin peukaloni olevan ihonvärinen - ei vihreä. Ostin siis vihreäni kaupasta - luomuna silloin, kun tarjonta sen salli.

Keittiössä (siivouksen saralla), meikkilaukussa ja kylppärissä on 90-prosenttisesti myrkytön ekomeininki. Rätit, tökötit, kammat, harjat, sudit ja muut ovat kestävämmän elämäntyylin mallinukkeja (ja ansaitsevat oman postauksensa.. piakkoin!).

Olen muutenkin pyrkinyt "elämään 90-prosenttisesti". Jos kymmenen kertaa kymmenestä menee pieleen, on jokin isompi asia taustalla pielessä. Jos vain yksi menee mönkään ja yhdeksän muuta ovat napakymppejä, on kokonaisuus kunnossa. Täydellisyys on tylsää, turhaa ja muovista.

Eikä muovi ole pitkällä tähtäimellä kovinkaan kestävää.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

PS. Erityiskiitos kuluneelta vuodelta kuuluu niille, jotka kärsivälliseti jaksoivat kuunnella höpötyksiäni. Sekä niille, jotka höpöttelivät minulle, kun en itse keksinyt mitään sanottavaa. Myöskin niille, jotka antoivat tunnustusta höpinöistäni. Ja niille, jotka uskalsivat ääneen todeta, että nyt, D, höpiset pelkkää soopaa.

Translation: In 2010 I changed many of my habits to more sustainable versions of themselves and also learned not to aim for perfection. Happy new year!

Pliis?

2010-12-23T12:10:00.001+02:00

Tiedättekö mitä? Huomenna on jouluaatto! Itse tajusin vasta viime viikonloppuna kyseisen pyhän olevan ihan nurkan takana, kun siirryin valtion rautateitä pitkin kotikotiin pk-seudulle.

Jumitin täpötäydessä Stockan Herkussa, yritin päästä tietylle kirjahyllylle kaaosmaisessa Akateemisessa, pujottelin Pikkuoravien säestämänä Narinkkatorin poikki ja jonotin parikymmentä minuuttia kassalle Ruohonjuuressa ennenkuin mittani oli sen verran täysi, että oli pakko suunnata kotisohvalle relaamaan.

(Kotiovella huomasin sitten, ettei ollutkaan avaimia mukana, joten relasin siinä ulkopuolella hetken. Sohva tuntui entistä houkuttelevammalta sen jälkeen.)

Luomukinkut on hankittu, laatikot väsätty ja lahjat hankittu (mutta pakkaamatta).. ja mitä vielä? Ai niin, kuusi nököttää olkkarissa ja odottaa jonkinlaista ehostusta.

Check, check, check. Rasteja ruutuun sitä mukaan, kun asiaan kuuluvia hommia saa fiksailtua alta pois. Kun kaikki suorittaminen on hoidettu, onkin sitten vissiin jo aattoilta ja sen todellisen relailun aika.

Mutta entäs jos illalla huomaa, että kinkku kärvähti ja laatikot maistuivat pahoilta ja jos hermot menetettiin jo aamupäivällä Hietsun hautausmaalle köröteltäessä, niin siinäkö sitten chillaillaan ja nautitaan yhdessäolosta?

Ei kiitos. Joulusuorittamiset ovat tämän tytön osalta paketissa. Siirrän aivot totaaliseen off-asentoon ja keskityn siihen relaamiseen ja yhdessäoloon ja yleiseen joulufiilistelyyn jo NYT!

Tehkää tekin niin, ja viettäkää rauhallinen, iloinen ja leppoisa joulu. Pliis :)

Translation: Happy Holidays to everyone! Spend your time enjoying everything and relaxing maximally instead of stressing over gifts or food or any other details!

Egoistinen sijoituskohde

2010-12-16T13:56:00.005+02:00

"Every man is the builder of a temple called his body."
-Henry David Thoreau

Toisinaan mietin, elänkö jossain omituisessa kuplassa, kun en saa taottua kallooni sitä, miten vaikuttaa siltä, etteivät jotkut halua (?) pitää kropastaan huolta. Tai sitten halua on, mutta huolta ei silti vaan pidetä. Ja sitten surkutellaan kremppoja, nuutunutta oloa tai fyysisen olemuksen vikoja tai puutteita. Tai jotain vastaavaa.

Ei ole aikaa puolen tunnin happiphyppelyyn, mutta sisätiloissa toteutetaan passiivisia "aktiviteetteja" usean minuuttiviisarin 360 asteen kiertämän verran. Ja ne jokaisen kauppareissun heräteostossuklaat, -lehdet ja -tiesmitkä eivät tietenkään mitään eurorosvoja ole, mutta on se vaan niin ikävää, että "terveellinen ruoka on kallista". Elämän pieniä ristiriitoja. Ja valintoja.

Ja onhan se fysioterapeutilla tai muulla vastaavalla käynti todella tylsää ja työlästä ja hintavaa, mutta eihän tässä nyt ole kuin oma hajalla oleva kehonosa kyseessä. Eipä se muuta aiheuta kuin lisää ongelmia kropan muihin osiin ja vaikeuta päivittäistä liikkumista, elämistä ja olemista. Ei kande selvittää ongelman syytä eikä pyytää ohjeita asian korjaamiseen. Missään nimessä.

Eikä ehkä muutenkaan kannata vaalia tätä NYT pyörivän elokuvan (elämän) päätähteä (itseä). Vai kannattaako sittenkin? Ennenkuin leffa muuttuu tylsäksi ja pitkäveteiseksi? Ennenkuin tähti sammuu? Filmi katkeaa?

Onko tämä leffa ehkä sittenkin se, mihin voisi vaikka sijoittaa ihan kunnollakin?

Translation: Invest in your own body! It's the only one you've got and you're going to need an optimally functioning one right now - there are no reruns of this movie called LIFE!

Dear Santa...

2010-12-11T14:24:00.004+02:00

Vuosi sitten pohdiskelin joululahjojen ekoastetta ja eettisyyttä, materialismia ylipäätään, ja taisinpa jotain lahjaideoitakin heittää ilmoille. Tänä vuonna pohdiskelen samoja asioita, vierähtäneen vuoden aikana tehdyn ajatustyön ansiosta tosin ehkä hienoisesti eri vivahteilla.

Tontut tässä jo utelivat minulta, mitä haluan joululahjaksi. Sanoin, että lämpimän aamutakin. Se tulisi tarpeeseen. Sanoin myös, että Spotifyn premium tilin vuodeksi. Se tulisi puhtaasti haluun. Materiaa tarpeeseen ja ei-aineellista ihan-vaan-ku-se-ois-kiva. Kumpi pahempi? Molempi? Vai antaako tarve synninpäästön materialle ja toisen lahjan kohdalla päinvastoin?

Se, romuttuisiko elämäni ilman kumpaakaan, on toki miettimisen arvoinen seikka sekin.

Translation: I'm having a dilemma with christmas presents: There are material things I need and immaterial things I just want. Which one is worse? Do needs justify the materialistic wishes?

Sietää miettiä

2010-12-07T15:32:00.000+02:00

Facebookista poimittua:

Your car is Japanese. Your pizza is Italian. Your potato is Irish. Your wine is Chilean and Spanish. Your democracy is Greek. Your coffee is Brazilian. Your tea is Sri Lankan. Your watch is Swiss. Your fashion is French. Your shirt is Indian. Your shoes are Chinese. Your radio is Korean. And then you complain that your neighbor is an .... immigrant?!

Rauhaa keittiöön!

2010-12-05T09:07:00.003+02:00

Gaaaaah! Välillä meinaa mennä pata kunnolla jumiin, kun seuraa terveysaiheista uutisointia! Eikä välttämättä edes uutisointia, vaan terveys-öööh-skeneä(?) ylipäätään. Kuupan pieni jumiutuminen on ehkä ollut odotettavissa ja saattaapa se olla ihan sallittukin lieveilmiö näin kymmenen vuoden intensiivisen ravitsemusinfotankkailun jälkeen.

Kevyttuotteista täysrasvaiseen, hyvähiilari, huonohiilari nollahiilari, zone, atkins, south beach, ranskalaiset, japanilaiset, shangri-la (no hehheh), raaka, super, paleo, Dukan, lihat, tofut, lacto-pesco-ovot, vegetarismi, veganismi, ei-sitä, paljon-tätä, vain oransseja ruokia, ei apetta iltaseiskan jälkeen… Näitähän voisi keksiä vaikka miten!

Useimmissa ruokailupoluissa ei sinällään mitään vikaa ole, tai ainakin kovin harvat ovat läpeensä pahoja. Monet täydentävät toisiaan ja toisia kenties täydennellään ravintolisillä. Toiset sopivat toisille ja kolmannet kolmansille, mutta yhtä ainoaa oikeaa ja kaikille sopivaa dieettiä ei tällä planeetalla liene.

Ruokailutavoista on ikäänkuin tullut identiteetimme määrittäjiä, hiekkalaatikkoleikkien sääntöjä, ihmisryhmäjakojen lakeja. Ja se on jokseenkin surullista.

Part of the secret of success in life is to eat what you like and let the food fight it out inside. ~Mark Twain

Omien preferenssiensä ylivoimaisesta paremmuudesta saa toki olla mitä mieltä tahansa, mutta niitä ei tarvitse tuputtaa toisin toimivalle ja ruokailevalle. Tutkimusviitteillä asioiden eri laidoista voi käydä sotaa vaikka hamaan loppuun asti, mutta jos kaksi vankkamielipiteistä tahoa tähän leikkiin lähtee, eivät T-päivää edeltävät elinhetket varmaan kovinkaan nautinnollisia ole.

Nyt menen popsimaan maitorahka-ja-jogurttimössöä gojeilla ja manteleilla höystettynä - siitäkin huolimatta, että joku kehtasi väittää kyseisen kombinaation edustavan maksimaalisen hyvän ja maksimaalisen pahan keskinäistä taistelua.

Rauhaa ruokapöydän ympärille!

PS. Entäs jos ruokavaliolla ei ole väliä?

Translation: After some ten years of reading about nutritionism and diet, I sometimes feel like I'm losing my mind when followers of some specific diet claim to have found The Dietary Truth. I'm rooting for freedom of choice, following ones own instincts and I don't think there's a single one-size-fits-all -diet that is The Best for every creature on this planet.

Mainosmietteitä

2010-11-29T23:05:00.003+02:00

Uusia lukijoita on viime päivinä tippunut aika monta, mutta blogi on viettänyt hiljaiseloa häpeällisen pitkään. En ole viitsinyt ladella ihan mitä hyvänsä diipadaapaa varsinaisten "juttujen" puutteessa - juttujen, joita yritän parhaani mukaan kirjoittaa omien kokemusteni pohjalta.Kesän mittainen bloggaustaukonihan johtui hyvin pitkälti siitä, että tunsin blogini muuttuneen mainospylvääksi ja muiden lähteiden referoinniksi. Nyt syksyn mittaan on taas puskenut jos jonkinlaista mainostusta sähköpostiin, mutta esille taitavat päätyä vain Greenpeacen ja Punaisen Ristin non-profit -tyyppiset "mainokset" / tietoiskut. Jos nämä ilmestyvät sivupalkkiin, niin tiedoksi, ettei niistä koidu kenellekään tämän blogin osakkaalle haittaa tahi varsinaista hyötyäkään. :)

Mainoskupla 2010 -kilpailun satoa.

Tämänhetkiseen ajatusmaailmaani ei istu ajatus lahjottavana olemisesta, pakkomainostajasta, tai itselleni ennalta tuntemattoman tuotteen puffaamisesta. Sen sijaan laitan mielelläni viidakkorummun laulamaan jos eteeni sattuu jokin erityisen mukava kauppa tai tuote, mutta silloinkin haluan tehdä sen omasta vapaasta tahdostani. Jos jokin asia päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen vaikuttaa omassa elämässäni vain hyvällä tavalla, voin hyvällä omallatunnolla puhua siitä eteenpäin.

Ehkä olen alkanut ajattelemaan mainostamista kuin ihmissuhdetta? (Phuuuh, syvällistä!) Jotta oikeasti voisi sanoa jollekulle, että "Tapsa muuten on pirun hyvä tyyppi!", niin tuskin sitä tekee kenenkään pyynnöstä, lahjusta vastaan, vasten tahtoaan tai pelkän Tapsan kuvan perusteella? Ainakaan toivottavasti!

Näkökulmia mainostamiseen löytyy varmasti monia, otan niitä mielelläni vastaan kommenttilaatikkoon!

Tervettä itsekkyyttä

2010-11-19T11:07:00.002+02:00

A journey of a thousand miles must begin with a single step.
-Lao Tsu

Olen tässä unettomuuden ja muutamien muiden viimeaikojen tapahtumien ja omakohtaisten kokemusten myötä lopullisesti hiffannut tämän: Fiksaa ensin itsesi kuntoon, harkitse vasta sen jälkeen auttavan käden ojentamista itsestäsi poispäin. Älä auta ketään muuta talon rakentamisessa ennenkuin oma kämppäsi on viimeistä keittiökaakelia myöten valmis. Älä ota toisten ongelmia ratkottavaksesi ennenkuin itse olet täysin kuivilla.

Ei ole itsekästä sanoa ei. On pelkästään järkevää olla lähtemättä leikkiin, jonka sääntöjä ei kokonaan tunne tai joita ei edes kiinnosta opetella. Puolivaloilla pelaaminen johtaa vain hämärään lopputulokseen, eikä hämärässä erota aata ööstä.

Ääneensanotut sanat kannattaa valita tarkkaan, eikä höpistä mitä sylki suuhun tuo. Jos ei ole varma siitä, mitä haluaa sanoa, kannattaa nokka teipata umpeen ainakin hetkeksi. Väärien käsitysten korjaaminen on kuin väärinpäin muurattujen kaakelien auki repimistä ja uudelleen asentamista: työlästä ja turhauttavaa, eikä lopputulos välttämättä ole nätti.

Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta jokaisen käsitys täydellisyydestä on totaalisen erilainen. Yhtään taistelua ei pidä lähteä häviämismentaliteetilla suorittamaan, mutta realiteetit kannattaa pitää mielessä.

Hyvällä itsetunnolla pääsee pitkälle, mutta jos se on heikolle pohjalle rakennettu, on sen jonkinasteinen sortuminen väistämätön tosiasia.

Fiksaa siis ensin itsesi kuntoon, keskity sitten muihin.

Sekamelska

2010-11-08T16:43:00.053+02:00

Olen tässä viimeaikoina ollut semikehno bloggaja ja viettänyt hiljaiseloa, vaikka juttua periaatteessa olisi paljonkin. Unettomuus on imaissut mehut veks aika tehokkaasti MUTTA viime yönä sain ensimmäistä kertaa pariin-kolmeen viikkoon nukuttua kunnolla! En uskalla veikkailla, onko tästä vielä triplazetattoman putken katkaisijaksi, mutta tänään ainakin riittää virtaa kuin pienellä porsaalla!

Olen myös päättänyt, että seuraavan kerran, kun (jos?!) olo on yhtä roska kuin esim. lauantaina, jolloin heräämiseen ja oman nimen muistamiseen meni kolme tuntia, aion kääriä hihat ja marssia suoraan endokrinologille kinuamaan verikokeita ja hormonibalanssien tarkistusta.

No, tässä jokatapauksessa lyhyesti niitä asioita, joista on ollut tarkoitus turista:

Karin Lindroosin Loppisfynd - Kirppislöytöjä -kirja. Opus julkaistiin ihan hiljattain, ja sisältää Karkin parhaat kirppisniksit, -löydöt ja -inspikset. En itse ole teosta (vielä?) hankkinut, mutta näiden maistiaisten perusteella kirja vaikuttaa yhtä visuaalisesti miellyttävältä ja helposti ahmaistavalta kuin saman neidin käsialaa oleva Det Stora Suget -keittokirja. (Ko. kirjan muuten omistan, ja sitä voin todella suositella!)

Ranskalaisten tutkijoiden mukaan kauppakuittien bisfenoli A:sta (BPA) noin puolet imeytyy ihon läpi. Turisin muoveista jokin aika sitten, ja mainitsin ohimennen myös BPA:n, joka on hormonitoimintaa mahdollisesti häiritsevä yhdiste. Sikäli siis pelottavahko uutinen.

Jyväskylän Puistokatu ykkösessä avasi tänään ovensa Shasa -niminen smootila, eli kahvilan ja smoothiebarin yhdistelmä. Piipahdin sunnuntai-iltana paikan ennakkoavajaisissa haistelemassa meininkiä superfoodeja notkuvien hyllyjen keskellä. Menu pitää tällä hetkellä sisällään ainakin pakuriteetä, yrttiteetä, kaffetta, erilaisia pirtelöitä sekä avocado & fiesta mole -pläjäyksen suolarasvahimoa korjaamaan.

...ja tässä vaiheessa iltapäivää onkin sitten hyvä lähteä testaamaan energiatasojen todellista kovuutta, ts. valmentamaan teini-ikää lähestyviä urheilijan alkuja..!

Unettomuus jatkuu

2010-11-04T13:05:00.001+02:00

Ensinnäkin: Suurkiitos kaikista univinkeistä ja -nikseistä, joita edelliseen unipostaukseeni kirjoititte!

Tilannehan oli tämä: Unensaanti oli hankalaa, mutta jahka Nukkumatti vihdoin suvaitsi saapua, nukuin oikein makeasti ja heräsin kohtuullisen virkeänä.

Nyt tilanne sen sijaan on tämä: Unensaanti on edelleen yhtä helppoa kuin veden alla hengittäminen, mutta jumaliste, nyt ne nukutut tunnitkin ovat aikamoista ajanhukkaa. Herätessä olo on koomainen ja kroppa tuntuu sitkeältä ja tahmealta kuin hubbabubbapurkka - millään ei meinaa päästä sängystä ylös.

Tämä on ensimmäinen kerta liki 25-vuotisen elämäni aikana, kun joudun tällaista kokemaan. Olisin mieluiten jättänyt kokemuksen väliin, mutta minkäs teet. Turha kai tässä on pelihousujaan ihan kokonaan silputa, mutta hankala tästä on valoisia puolia repiä esiin. Tai, no, olen kyllä saanut nähdä mitä mielenkiintoisimpia unia: olen esim. syönyt 10 vuotta vanhaa 14-prosenttista edamjuustoa ala-asteen kolmosluokan opettajani luona murtauduttuani hänen kämppäänsä ex-tempore päähänpistoksena kesken puolukanpoimintaretkeni. Jjjep....

Olen ladannut iPuhelimeeni ties mitä unihypnoosisovelluksia, mutta ne saivat minut lähinnä nauramaan, eivätkä siis auttaneet ollenkaan. Toisaalta minua ei kiinnosta mikään laastarinomainen tilapäisratkaisu, vaan haluan löytää unettomuuden todellisen syyn ja heivata sen jonnekin.. pitkälle.

Olen siis edelleen kiitollinen, jos joku haluaa jakaa uniongelmatietämystään kommenttiosiossa!

Amore, allergia, antipatia

2010-10-31T10:51:00.005+02:00

Hiljattain ilmestynyt Mats-Eric Nilssonin kirja Aitoa ruokaa on herättänyt paljon kohua ja keskustelua. Sen myötä yhä useampien silmät ovat avautuneet lisäaineille ja niistä aiheutuville mahdollisille haitoille ja / tai sivuvaikutuksille.

Oma suhteeni ko. aineisiin alkaa a:lla, eikä se suinkaan ole amore. Ei, se on allergia. Osittain myös antipatia, sillä en oikein kykene suhtautumaan neutraalisti asioihin, jotka saavat minut kylmähiki- ja hengenahdistuskohtausten kautta joko oksentamaan mahalaukkuni typötyhjäksi sappinesteitä myöten taikka tiputuskuntoon sairaalaan. Kummatkin on koettu.

Mikään einespuputtaja en ikinä ole ollut, ja siltikin olen yllämainittuihin tilanteisiin joutunut. Se kielinee siitä, että kaikenmaailman juttuja töötätään melkolailla, no, kaikenmaailman juttuihin. Sitä luulee esim. leikkeleitä ostaessaan saavansa pelkkää eläintä, mutta ei. Hm.

No, oli miten oli, pyrin itse syömään siten, että säilytän hyvän olon ja vältän sairaalareissut. Pienillä kikkailuilla pystyn hyvin syömään ravintolassakin. Kesällä tuli esimerkiksi syötyä oikein maukasta ruokaa mm. Ravintola Salutorgetissa ja Ravintola Boathousessakin. Pienet etukäteisselvitykset helpottivat asiaa, mutta useimmissa paikoissa olen onnistunut hyvällä menestyksellä saamaan itselleni sopivaa ruokaa vasta paikan päällä asiaa selvitellessäkin. Esimerkiksi ruokaisat salaattiannokset ovat hyvin muokkailtavissa - elleivät jopa satu sopivan sellaisenaan. Useimmiten ongelma piilee kastikkeissa mutta yleensä niiden tilalle tarjotaan kylmäpuristettua oliiviöljyä. Tai sitten sitä saa pyydettäessä.

Luomua ei useimmissa paikoissa ole tarjolla, mutta koska useimmiten syön omassa keittokomerossa syntyneitä luomutuotoksia, jää ei-luomun osuus kokonaisuudessaan vähemmälle.

Tässä siis lyhykäisyydessään hieman omaa ideologiaani ruoan laatuun liittyen - mikä on omasi?

Kuntopyörä for kids

2010-10-28T13:30:00.000+03:00

Ou ou ou.

Bongasin tämän eilen eräästä A:lla alkavasta tavaratalosta, ja tunsin heti pientä kutinaa aivokuoren ärsytysalueella. Sanokaahan, pliis, etten ole ainoa, jonka mielestä tämä on jokseenkin vinksahtanutta jo ihan pelkällä ajatustasollakin:

No mutta sehän on lasten kuntopyörä! 4-8 vuotiaille, max 68-kiloisille (hmm..)!

Toiminnoiltaan se on identtinen "aikuisten pyörien" kanssa: näyttöön ilmestyvät aika, poljettu matka, kalorit… kyllä!

Tai siis ei. EI!

Tämä tuntuu joka tasolla niin pirun väärältä! Pikkunaperon ei tarvitse tietää, mikä kalori on, ja vielä vähemmän hänen tarvitsee olla tietoinen siitä, että niitä voi laskeskella ja miksi niitä tulisi ynnäillä ja vähennellä.

Lisäksi olen sitä mieltä, että lasten tulisi hikoilla leikkimielisen rellestyksen varjolla, ei pyörän päällä! Tai siis joo, ihan oikean polkupyörän päällä ulkosalla, silloin kun kelit sallivat. Tai sitten sisällä jollain polkumopolla tai muulla sellaisella.

En oikein myöskään innostu ideasta, että liikunta, liikkuminen ja kuntoilu eristetään toisistaan etenkään kun kyseessä on ihmisolentoja, joiden ikä kirjoitetaan yhdellä numeraalilla. Vielä epä-innostavampaa on se, jos lapset onnistuvat vahingossa tämän jaon sisäistämään.

Kuntopyörä for kids? Kylläpäs tuli epätodellinen olo…

Sleepless in Seattle - Help me!

2010-10-25T17:11:00.001+03:00

Okei, ei ihan. En ole siirtänyt fyysistä - tai muutakaan - olemustani rapakon taakse, mutta otsikon ensimmäinen (ja viimeinen) osa on ihan täyttä totta. Viimeaikoina nukkumisesta ei ole meinannut tulla mitään, en jostain syystä saa iltaisin unen päästä kiinni!

Vielä (?) en ole muuttunut nuutuneisuuden riivaamaksi taikka zombiennäköiseksi, mutta pientä ihmetyksen aiheuttamaa stressiä pukkaa - mistä ihmeestä kiikastaa? Aiemmin olen aina nukahtanut kuin katkaisijasta napsauttamalla, mutta nyt… noup.

Kaikenlaisia unihygieniakikkoja on kokeiltu ja lämpimät kardemummamaidot litkitty, joten käännynpä Daily Ekon lukijoiden puoleen:

Miten eroon unettomuudesta?
Mitä helppoja ja toimivia unikikkoja olet itse testaillut?
Mistä yhtäkkinen unettomuus voi kieliä?

Nimim. Pakit Nukkumatilta

Mieliteko kuriin antautumisella

2010-10-22T00:20:00.003+03:00

Todistin tänään kahvilassa puolivahingossa erästä mielenkiintoista keskustelua. En tiedä miten laillista taikka laitonta suora siteeraus on, joten naputtelen tähän vain tapahtuman juonen:

-Nainen X söi porkkanakakkua ja totesi, ettei ollut syönyt mitään leivoksia yli puoleen vuoteen

-Hänen ystävättärensä Y ihmetteli, miksi X halusi vesittää kakkulakkonsa

-X sanoi, ettei missään lakossa ollut ikinä ollutkaan, vaan leivonnaisia ei yksinkertaisesti ollut tehnyt mieli

-Y jatkoi ihmettelyä kysymällä, miksi X ehdoin tahdoin halusi ottaa askeleen taaksepäin, kun kerran oli päässyt leivoksista 'irti'

Tässä vaiheessa puhelimeni soi, joten tarinan jatko-osan joudun halutessani keksimään itse. En kuitenkaan aio sitä tehdä, mutta sainpahan taas jotakin pientä aivojumppaa suoritettavaksi…

Dialogista tuli oikeastaan ekana mieleen Karoliinan elokuinen "jauhelihakokeilu" pitkän tauon jälkeen. Tai oikeammin ehkä se, mitä Karo heti kirjoituksen alussa toteaa:

"Tässä on tullut oltua jonkinnäköinen kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, koska lihaa en ole syönyt vuosiin. Nyt kuitenkin on tehnyt enenevissä määrin mieli lihaa jostain syystä, joten hetken mielijohteesta kysäisin K-kaupassa luomulihaa."

Oikeastaan aika sama kuvio, kuin todistamassani leivosepisodissa, eikö? Jotakin asiaa ei ole vähään aikaan tullut syötyä, mutta kun siihen tulee mieliteko, niin ei muuta kuin mieliteko kuriin - antautumalla sille.

Jaottelemalla ruoat sarakkeisiin Kielletty ja Sallittu saa varmasti patansa aika mallikkaasti jumiin. Etenkin, jos mieltää mieliteolle antautumisen jonkinlaisena taantumana ja ottaa siitä stressiä. Ehkä taantumat ja stressitkin saattavat juontaa siitä, että on tullut kasanneeksi itselleen tiukat viitekehykset jonkin tietyn ajattelumallin suhteen ja sitä myöten miinoittanut tien takanaan.

"Ei paluuta, minähän päätin, että…"

Ja entäs sitten?! Ne itseasetetut miinat ovat parhaimmillaankin vain kuvitteellisia, omien korvien välissä olevia pommeja.

Karon lihatestailun tavoin voi aina jälkeenpäin arvioida, oliko testailu sen arvoista:

"Paistoin tuon jauhelihan sitten pannulla kookosöljyssä, luomukerman kanssa. Eipä ollut kovin kummoisen makuista. Ehkä joku muu kuin jauheliha voisi olla parempaa, joten tätä ei ainakaan tule ostettua toista kertaa. Tulipa kokeiltua kuitekin :)"

(Lisäys: Katsokaa myös Maijan postaus aiheesta!)

Minne mennään?

2010-10-20T15:39:00.000+03:00

En tiedä olenko vain ajautunut tietyntyylisiä juttuja suoltavien erilaisten medioiden pariin, vai onko kaikenlainen elämäntapavalmennus ollut viimeisen vuoden ajan erityisen pinnalla. No, oli miten oli, on ilmiössä mielestäni jotakin melko kiehtovaa: uutta on aina kiva oppia! Samalla siinä on kuitenkin ehkä hieman ihmetystä ja pelokkuuttakin (itsessäni) aiheuttava vivahde. En siis tiedä, mitä mieltä ko. ilmiöstä oikein olisin.

Jos haluan oppia jonkin tietyn taidon, hankkiudun tottakai jonnekin, jossa sitä opetetaan: Autokoulu, musiikkiopisto, tennisseura… mutta nämäpä ovat spesifejä instansseja spesifejä taitoja varten. Elämä on aika monta astetta suurempi paletti - voiko elämistä ja olemista siis oppia joltakulta toiselta? Yksittäisiä asioita tai taitoja varmasti, ja niiden oppimista pystyy itse pyytämään, mutta entäs jos vaan vakuutellaan, että tee näin ja näin, niin saat kuun taivaalta?

Muistan, kun noin 10-vuotiaana kesäleirillä tuli aika viimeisen illan hulluttelujen ja leirikasteen. Meidät vietiin metsän laidalle, laitettiin side silmille ja annettiin köysi käteen. Sitä piti sitten sokkona seurata kuunnellen vierestä saatuja satunnaisia ohjeita. Välillä heitettiin vähän vettä niskaan, välillä piti ryömiä, välillä loikkia. Yhtään ei tiennyt minne tie vie tai mitä matkan varrella on, mutta köyttä tunnollisesti seuraamalla oli tae siitä, että maaliin pääsee - ihan pian!

Maalista, reitistä tai niiden mielekkyydestäkään ei ollut mitään takeita. Hieman sitä taisi reissussa rähjääntyä: polvi naarmuuntui ja ei kai se paitakaan enää ollut ihan puhdas, heh. Kaveri kertoi, että hänen käskettiin hypätä ison rotkon yli, mutta hänpä päättikin kurkistaa ja hoksasi, että eihän siellä mitään rotkoa ollut - silkkaa huijausta koko hyppyyttäminen! No, kunnialla kuitenkin päästiin köyden toiseen päähän, joka iikka!

Kyseisen kesäillan sokkoleikki tuo jollakin tapaa mieleen alussa mainitsemani "elämä-uusiksi" -koulut ja kurssit. Jos tällaisissa annetaan pilkuntarkkoja ohjeistuksia ilman sen kummempia infoja tai takeita, taitaa se olla aikamoista köyden seuraamista sekin. Sokkona, mistään mitään tietämättä.

Äkkiseltään tuntuisi siltä, että käteen voisi köyden sijaan antaa kartan ja kompassin. Perille pääsee ehkä hitaammin ja mutkien kautta, mutta varmasti kokeneena konkarina ja vahingoista viisastuneena...

Muovia ja murheita

2010-10-11T14:21:00.002+03:00

Muovi = myrkkyä? Ihmiselle? Ympäristölle?

Ekologinen materiaalihan se ei ole, se lienee tunnettu fakta jo kauppakassien maailmastakin: tarvitaan öljyä valmistamiseen, hankala hävittää… jep jep, tuttua asiaa! Itselleni alkoi tuossa viime keväänä avautua muovin muutkin mahdolliset ominaisuudet ja puolet, ja siitäpä sitten syntyikin tämä teksti…

…joka itseasiassa on ollut tuloillaan jo jonkin aikaa, sillä asiasta on sadellut aika paljon kysymyksiä tälle suunalle. Myös Suvin pyyntö koostaa tällainen teksti vauhditti asiaa - ja Suvin pyyntöä vuorostaan taisi vauhdittaa se, kun kerroin kuulleeni suosittujen Brita-vedensuodattimien kriittisten osien sisältävän mm. BPA:ta, eli Bisfenoli-A -nimistä ainetta.

Muovimyrkkyfaktojen tiivistäminen yhteen postaukseen on sikäli hankalaa, etten ole itse kartalla kaikista kommervenkeistä, enkä muutenkaan millään muotoa mikään "muoviasiantuntija". Muutamia faktoja on kuitenkin tässä matkan varrella hyppinyt esiin ja olen jossain määrin muokkaillut arkista elämääni niiden sanelemana. Sanotaan vaikka lyhyeksi muovisäännöksi näin:

-Hyvästi kolme, kuusi ja seitsemän!
-Voitte pienellä varauksella olla kavereitani, yksi, kaksi, neljä ja viisi.

Tuota alussa mainittua BPA:ta löytyy ns. 7-muoveista (PC, polykarbonaatti), eli niistä muovitavaroista, jotka on merkattu numeron seitsemän sisältävällä kolmiolla. BPA:n tarkoitus on tehdä muoveista pidempi-ikäisiä, mutta valitettavasti sen liukeneminen ruokaan tai juomaan ja sitä kautta päätyminen elimistöön on todistetusti melko ikävä juttu: se käyttäytyy kropassa hormonin tavoin edistäen mm. erinäisiä syöpiä, insuliiniresistenssiä ja häiritsemällä normaalia hormonitoimintaa. Etenkin korkeat lämpötilat edistävät BPA:n irtautumista muovista, ja näenkin nykyään painajaisia, että minulle syötetään tulikuumaa ruokaa muovikiposta ;)

Nojoo, leikki sikseen, sillä tutkimusviitteitä edellämainituille haitoille tosiaan löytyy. Seiskan lisäksi muita pahisnumeroita ovat kolme (PVC) ja kuusi (PS, polystyreeni, Styrofoam). Kolmostyyppi on melkoisen antelias hormonitoimintaa häiritsevien ftalaattien suhteen kun taas kutonen on kovin karsinogeenistä, eli syöpää edistävää kamaa.

Muovista ja muovimyrkyistä voisi varmasti kirjoittaa kirjan, joten enpä venytä tätä postausta enempää. Tekstin kattavuuden sijaan olennaisempaa lieneekin se, mitä edes tällä vähäisellä tiedolla tekee: olankohautus vaiko tiedonjanon aikaansaama infon etsiminen. Wikipedia tarjoaa kattavasti asiaa muoveista, ja kaikki "muovinumerot" löytyvät tämän linkin takaa.

Todettakoon loppuun, että koska varmaan olen yhtä helposti säikyteltävissä oleva yksilö kuin innostuvakin :), olen tottakai ehtinyt reagoimaan näihin törmäämiini muoviväitteisiin mm. hankkimalla BPA:ttoman juomapullon sekä lasiset (kannelliset) säilytysrasiat ruokia varten. Muutenkin olen tehnyt valinnan pyrkiä välttämään muovia aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Hysteerinen en asian suhteen halua olla, mutta suhtaudun melkolailla vakavasti näihin oppimiini asioihin, sekä seuraan mielenkiinnolla asiaa koskevaa uutisointia. Kalatkin kun kuulemma nykyään menevät muovisesta jätevedestä sukupuolettomiksi...

Tavoiteaddiktoitumista?

2010-10-07T11:04:00.005+03:00

"Life is like a videogame: you always want to reach the next level and get easily addicted to it."

Ylläolevaan vertauskuvaan törmäsin joskus kesällä, ja se on siitä asti kummitellut mielessäni. Humoristisessa tokaisussa on silkan hauskuuden lisäksi oikeastaan paljonkin perää ja pystyn ainakin itse peilaamaan sitä omaan olemiseeni.

Olen kohtuuden puolestapuhuja ja itselleen armollisena olemisen fanittaja, pyrin toteuttamaan niitä asioita elämässäni ja olen täällä blogissakin moneen otteeseen koittanut sävyttää tekstejä kyseisillä elementeillä. Pieni suorittaja taitaa kuitenkin asua meissä jokaisessa. Uusia juttuja on kiva kokeilla, itsensä kehittäminen on mukavaa, tavoitteen saavuttaminen palkitsevaa ja aina vain eteenpäin pyrkiminen on kunnianhimoista ja ehkä jopa ihailtavaakin.

(Sitten se pakollinen) Mutta:

Uusista asioista voi vahingossa kehittää itselleen pakkomielteen tai liian tiukat raamit, ja kaikessa "seuraavan tason" tavoittelun huumassa sokaistunee helposti sille, mitä on elämässään jo saavuttanut. Sen, että joskus antaa itselleen vähän kredittiä niistä plakkariin kertyneistä jutuista ei tarvitse tarkoittaa sitä, että on tyytynyt asemaansa ja aikoo jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi pällistelemään maailman menoa. Hetken hengähtäminen ei myöskään ole minkäänlaista taantumista. Addiktioksi muodostuneella höyrypäisellä itsensäkehittämishässäkällä ja maltillisella tavoitteiden asettelulla on eronsa.

Jokainen, joka joskus on jonkinasteisen "loppuunpalamisen" kokenut (kukapa nykyään ei olisi..?) tietää varmasti miten turhauttavalta tuntuu polttaa kynttilää kummastakin päästä, eikä silti (tai juuri siksi) saada mitään aikaiseksi. Varsinkin, kun alun sitaatin mukaista videopelimäistä tasoetenemistä tuntuisi puskevan eteen jokaisella elämän osa-alueella: Pitää treenata kovempaa, viilata ruokavalio huippuunsa, ehtiä tehdä mahdollisimman paljon kaikkea turhaa ja tärkeää (ja turhantärkeää), tavata järjetön määrä uusia ihmisiä, lukea vino pino kirjoja aiheesta X pysyäkseen jossakin tietyssä asiassa messissä…

Onneksi videopelit ja oikea elämä poikkeavat toisistaan ainakin siinä, että aito meininki palkitsee, vaikkei aina "yltäisikään korkeammalle tasolle"..

Innostumista, spontaaniutta, heittäytymistä - elämän parhautta!

2010-10-04T14:15:00.004+03:00

Olen tässä viimeisen parin vuoden aikana havahtunut siihen, että parhaat hetket elämässäni ovat melkein kaikki olleet ennalta suunnittelemattomia asioita ja tapahtumaketjuja. Silloin, kun toisinaan olen päättänyt heittää sen päänsisäisen munakellon hiiteen (tai ainakin ollut kuuntelematta sen tikitystä ja pärinää), olen saanut eniten aikaiseksi, viettänyt hauskimpia hetkiä ja tuntenut olevani eniten elossa!

Vaikka olenkin kovasti rutiini-ihminen (tai ehkä juuri siksi?), on spontaanius mielestäni jotain ihan huippumahtavaa. Olenkin pyrkinyt yhä enenevissä määrin aina luomaan itselleni useita vaihtoehtoja sen sijaan, että loisin tiukkaa to do -listaa ja pilkuntarkkoja suunnitelmia. Itseasiassa kaikki tuikitavallisetkin asiat saavat ihan uusia säväyksiä, kun niitä toteuttaa vanhan kaavamaisuuden sijaan jonkin uuden "konseptin" mukaisesti.

Tämä heittäytymishetken ikuisti siskoni.

Viime aikoina olen oikein olan takaa räjäytellyt aikataulujani ex-tempore tapaamisten, höpinätuokioiden, treenien ja mahtavien viime hetken täyskäännös-muutosten ym. avulla, ja saanut sitten hieman ottaa lainaa unesta tai paikkailla ja kompensoida myöhemmin. Pätkän vertaa ei kuitenkaan harmita, sillä olen hauskojen tekemisten vuoksi saanut joka ilta nukahtaa hymy huulilla ja aamuisin peilissä näkyy hiuspehkon takaa samainen tyytyväinen virne. Ja päivä rullaa hyvin aamusta iltaan!

Tällä kaikella en nyt kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö olisi fiksua alkaa dissaamaan laskujen eräpäiviä, tärkeitä sovittuja tapaamisia tai muita asioita, joista aiheutuu jollakin tasolla harmia. En myöskään väitä, ettenkö kuitenkin nauttisi tiettyjen rutiinien luomasta turvallisuuden tunteesta, ja itseasiassa ainakin itselleni liian haahuileva ja "liberaali" elämä yleensä kostautuu jollakin tapaa. Olen kuitenkin onnekseni onnistunut löytämään sellaisia rakennuspalikoita, joita tarvitaan itselleni mielekkään ja toimivan elämän(tyylin) rakentamiseen.

Uskon jokaisen tarvitsevan erilaiset materiaalit ja työkalut elämänsä koostamiseen, ja jonkun toisen henkilön palikoiden merkitys on muille oikeastaan toissijaista. Omasta olemisen perustastani löytyy lukuisten muiden asioiden lisäksi mm. innostumista, spontaaniutta ja hetkeen heittäytymistä.

Oikein hirvittää ajatella, miten paljosta olisinkaan jäänyt paitsi, jos en niitä olisi elämäni peruspilareihin muurannut!

Terveyspalapelejä ja tuntemussuunnistuksia

2010-09-28T14:53:00.013+03:00

Tässä tekstissä tehdään kärpäsestä härkänen, möröstä keijukainen, yksinkertaisesta asiasta monimutkainen ja ties mitä! En tiedä pysyinkö loppupeleissä itsekään ajatusjuoksuani koneelle näpytellessä täysin mukana, mutta kokeile itse, pääsetkö minua paremmin kärryjen kyytiin… :)

*

Mitä on superterveys? Tai edes terveys?

Riittääkö määritelmäksi vain se, ettei ole sairas tai yleensäkään tapaa sairastella? Onko terveys edes suoraan sairauden vastakohta?

Maailman terveysjärjestö WHO on vuosia sitten luonut terveydelle seuraavalaisen määritelmän:

Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila.

Taitaapi olla helpommin sanottu kuin saavutettu? Vai? Kaikki palaset vaan kuntoon, kertaheitolla? Yksitellen?

Hm, tuotapa sietää pohdiskella. Kaikki kolme osa-aluetta voi toki hienovaraiseti ruuvata erilleen toisistaan, unohtaa kokonaisuuden ja tarkastella niitä yksi kerrallaan. Näin tehtäessä voidaan kuvailla ihmisen olevan "Psyykkisesti äärettömän terve ja skarppi" ja voipa joku saada kuvailunsa vaikkapa muodossa "Fyysisesti priimakunnossa".

Fyysisten kremppojen puuttumisesta mainitsinkin jo ohimennen (ja ei, mielestäni pelkkä sairauden puute ei tee ihmisestä 'tervettä'), mutta fyysinen terveys on toki mitä suurimmassa määrin myös aktiivisuuskysymys. Liikunnalla on NIIN paljon hyviä vaikutuksia, että ne saattavat jopa painaa villaisella minilaiminlyöntejä muilla osa-alueilla.

Ja jotta asia olisi todella monimutkainen, on liikunnalla myös psyykkisen puolen hyötyjä esim. masennuksen lievittäjänä, itsetunnon kohottajana, ja jos oikein halutaan venkuloida, niin onpahan liikunta useasti myös sosiaalista puuhaa.

Entäpä sitten se syöminen, mihin sarakkeeseen se tulee laittaa? Ruokailulla kun on terveydellisiä vaikutuksia, siihen kukaan tuskin asettuu vastaan. Terveellisen syömisen sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus on kiistaton, mutta entäs jos joku onnistuu tarkalla ruokavaliolla (nyt kieli poskella kärjistetysti ilmaistua asiaa) syrjäyttämään itsensä sosiaalisista ympyröistä pihalle, jääden täten ilman kaverikontakteja, vaipuen masennukseen, jääden sitä myötä sohvan pohjalle nysväämään, "sortuen" jossakin vaiheessa tukahduttamaan tunteensa syömällä mitä tahansa, lihoten muodottomaksi ja siinä sivussa hankkien kavereikseen myös sosiaalisten tilanteiden pelon sekä aineenvaihdunnallisen sairauden, esim. 2-tyypin diabetekesen?

Olisiko tämän fiktiivisen henkilön vielä fiktiivisempi ruokavalio siis pilkkua viilaten terveyttä edistävä?

Lienee ilmiselvää, ettei asioita suinkaan pidä irrottaa laajemmista kokonaisuuksista kuin voikimpaletta telkkarin keskusteluohjelmista konsanaan. Jotkin asiat kun vaan ovat luotuja yhteen - tukemaan ja ennenkaikkea täydentämään toisiaan.

Kaikki toivottavasti ymmärtävät kärjistetyt ja korkealentoiset esimerkkini, mutta pikkuironisen verhon takana on siltikin ikkuna todellisuuteen ja jo aiemmin todettuun tärkeään ydinasiaan:

Terveys riippuu monista seikoista ja niiden yhteispelistä. Jos ihan tarkkoja ollaan, taitaa terveys riippua melkeinpä.. kaikesta!

Sen lisäksi, että terveys siis on jättimäinen palapeli, ei se kaikilla koostu yhtä monista tai edes samanmuotoisista paloista.

Perusjuttuja ja nyrkkisääntöjä esim. sen kuuluisan Oikean, Terveyttä Edistävän Ruoan suhteen on toki olemassa, ja itseasiassa, olen tänään menossa juttelemaan parikymmenhenkiselle porukalle juurikin niistä seikoista, yksilöllisyyttä korostaen ja oman kropan kuuntelusta muistuttaen.

Sisäisten tuntemusten tulkitseminen tai ylipäätään merkille laittaminen saattaa välillä jäädä unholaan.

Orkesterisoitto kuulostaa kamalalta jos kapellimestari puuttuu tai jos viulisti vinguttaa hämähämähäkkiä muiden soittaessa Finlandiaa.

Yhtälailla kokonaisvaltaisen terveyden rastireitti saattaa olla kohtuullisen väärillä poluilla, jos jossakin vedetään liikaa mutkia suoriksi tai suunnistetaan maaliin muutama rasti puolitahalteen tai vahingossa ohittaen.

Terveys lienee siis useiden yksityiskohtien yhdistämistä kokonaisuuksiksi ja kokonaisuuden koostamista fiksusti, leppoisasti ja toimivasti. Ainakin omassa todellisuudessani.

Phuuuh! Nyt vedän henkeä ja hoidan psyykkistä hyvinvointiani juomalla kupposen teetä parvekkeellani nauttien IHANASTA syysauringonpaisteesta!

Ei virtuaalimaailmassakaan aina tarvitse hankkia uutta?

2010-09-26T20:53:00.001+03:00

Tämä taitaa olla ensimmäinen postaus, joka ei oikein sovi mihinkään olemassaolevaan kategoriaan, vaikka niitäkin on kertynyt ystävistä kemikaaleihin! Tämä taitaa myös olla postaus, joka samanaikaisesti kertoo kaikesta ja ei-yhtään-mistään...

Palasin äsken ajatuksissani kevääseen 2009. Aloitin blogaamisen rajallisella aiheella, sillä se tuntui sillä hetkellä hyvältä. Halusin vuodattaa sen hetkisiä ajatuksia - puhdasta ekokriminaaliuttani.

Olen sittemmin jo lipsunut ko. aihepiiristä aina silloin tällöin, ja blogin "iskulause"kin muuttui Päivittäisestä Ekoteosta tuohon tämänhetkiseen: Luonnolisempaa Arkea.

Tällä hetkellä tekee mieli kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa ja yhä vaan kirjoittaa, mutta toisinaan kirjoittelu on tökkässyt juurikin siihen, ettei aihe tunnu sopivan tähän blogiin. Välillä tuntuu, että monta kelvollista tekstiä menee ihan hukkaan kyseisen aiherajausjarrun takia.

Kuten loppukesän blogielvytyksen tiimellyksessä mainitsinkin, mietin kirjoitushimoissani uuden blogin perustamista DailyEkon tilalle. Tämä juurikin siksi, että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä ilman rajattua aihetta.

Toisaalta tuntui turhalta lähteä nollasta. Mikäänhän tässä maailmassa ei ole pysyvää, vaan kaikki sopeutuu, muokkaantuu, muovaantuu ja muuttuu - miksei siis myös tämä blogi? Eihän uutta tavaraakaan tarvitse ostaa, mikäli vanhaa voi tuunata, eikö? ;)

Heh, löytyipä näpsäkkä kuva!

No, tämä postaushan nyt oikeastaan meni informaatioarvoskaalalla aika lähelle nollaa :), mutta tuntui korrektilta kirjoittaa pieni alustuspostaus tulevalle - jossa kirjoituksia kenties tulossa laajemmalta alueelta.

Ei sillä, että meininki kovinkaan radikaaleja muuttumisleikkejä käy läpi. Teemana on yhä edelleen elämäni ja elämäntyylini sekä erilaiset muutospyörteet, koukerot ja muut juonet - ekoilun lisänä!

Luomulyijyllä pusuhuulet?

2010-09-23T11:51:00.003+03:00

Terveysteko ei aina välttämättä ole ekoteko, se on tullut moneen otteeseen todettua. Mutta eipä se ekotekokaan näköjään ole omimpiaan tukemaan terveyttä. Toisinaan, siis.

Luin tässä jokunen päivä sitten DagensNyheterin sivuilta, että tuoreehkon Tanskalaistutkimuksen mukaan monet (punaiset) huulipunat sisältävät lyijyä, joka siis luetaan karsinogeeniksi (syöpää aiheuttavaksi) ja onpa sen vaikutuksista huhuttu olevan haittaa hormonitoiminnallekin. Raskaana olevat huomio: Sikiövaurioita ilmeisesti syntyy jo pikkuisillakin lyijymäärillä!

Tällä kertaa ekokosmetiikan puoleen kääntyminen ei auta. Tanskalaistestin korkeimmat lyijypitoisuudet nimittäin löytyivät Green People -merkin ekohuulipunasta. Kyllä vain!!

Hm, mielenkiintoista. Mitenköhän tällainen lienee mahdollista? Syö kenties monen kuluttajan mielestä uskottavuutta ekokosmetiikan mainostetulta puhtaudelta.

Ei-huulipunan-käyttäjänä tuli äkkiseltään mieleen, että tuolla ulkoilmassa pakokaasujen seassa tulee kyllä hengiteltyä yhtä sun toista. Mitä johtopäätöksiä noista tanskalaistutkimuksen tuloksista loppupeleissä voi vetää onkin siis ehkä ihan toinen juttu…?

Tuliaisia ja tapahtumia

2010-09-18T17:47:00.003+03:00

Huuuhhuijakkaa! Viime aikoina on tielle osunut kaikenlaista mukavaa ravitsemus- ja hyvinvointiaiheista happeningia ja lisää sen kun satelee! Ennenkuin menen näihin aiheisiin on kuitenkin pakko esitellä päivän ehdottomasti visuaalisesti miellyttävin ostos:

Kurpitsa!

Kyseinen luomulaatuinen oranssi-ihanuus tarttui mukaan Katriinan Kaupasta. Saas nähdä, mitä herkkuja kyseisestä kaverista loihdin!

Mutta niistä tapahtumista, siis!

Viikko sitten tuli pyörähdettyä Paviljongissa Hyvän Olon -messuilla, josta löytyi kaikenlaista kuntoilusta ja energiahoidosta aina raakasuklaan tekoa esittelevään Pessiin. Itseasiassa törmäsin myös Villivihanneksia blogin Suviin (jonka kanssa tuli mm. käytyä hakemassa vettä Haukkalan lähteeltä - kiitos seurasta!), joten messufiiliksen lisäksi oli pientä blogimiitin tuntua ilmassa :)

Tänään olikin sitten vuorossa Ween Maan Wiljaa -messutapahtuma, jossa viljelijät, kalastajat, jalostajat ja käsityöläiset esittelivät ja myivät syksyn satoa, luomutuotteita, kala- ja lihatuotteita, leivonnaisia ja erilaisia käsitöitä. Tapahtuma jatkuu vielä huomenna sunnuntainakin, joten kaikki kynnelle kykenevät: kipin kapin herkullisten sapuskojen kimppuun! Hunajatuotteita näkyi olevan mukavasti, ja rakastamiani kalatuotteitakin löytyi reippaasti!

Piakkoin suuntaan askeeleni erään tuttavan läksiäispippaloihin, jossa tarjoilut painottuvat raakasuklaaseen (jota tosin en syö, kun suklaa ei tunnu sopivan minulle), pakuriteehen ja superpirtelöihin.

Kilon verran pakurikääpää.

Ja lisää piisaa: Ensi viikonloppuna minua odottelee jälleen Astangajoogan Mysore-kurssi, ja ravintopuolella olisi tyrkyllä seuraavanlaista:

Hilkka Nuutinen pitää 22.9 luennon "Ruoka olkoon lääkkeesi",
aiheena elävä ravinto. Hilkka on ollut itsensä Ann Wigmoren

oppilaanaSuomessa ja USAssa 1980 -luvulla.

Luento alkaa klo 18.00 Pekka Ervast
-temppelillä, osoite Kauppakatu 5 (sisäpiha).

Oviraha 2 euroa.

 Tilaisuuden järjestää Jyväskylän paraseura.

Tiedon sain yliopiston luomuruokapiirin sähköpostilistan kautta.

Itse en paikalle välttämättä ennätä, mutta jos joku tuonne menee, olisi kiva kuulla luennon annista jälkikäteen!

Lisäksi tulevaisuudessa on tiedossa muutakin mukavaa kurssia ja luentoa, kerron näistä pikapuoliin lisää!

Ennen sitä keskityn kuitenkin syömään tänään saamiani tuliaisia: omppuja ja luumuja!

Oikean ruoan puolesta

2010-09-16T15:49:00.007+03:00

Vaikka otsikon nimistä Michael Pollanin kirjaa ei enää pitkään aikaan ole uutuushyllystä löytynyt, ei sen sanoma kuitenkaan ota vanhetakseen.

Eat food. Not too much. Mostly plants.

Lisäksi herra P on muistaakseni myös se, joka kehottaa ostamaan kaupasta sitä, mitä isoäitisikin todennäköisesti ostaisi. Aika hyvin kiteytetty, eikö?

Syy, miksi ko. kirja blogissani vilahtaa on se, että se tänään tupsahti postilaatikostani totaaliyllärinä! Rakas pikkusiskoni postitti kyseisen opuksen minulle ihan tuosta noin vain - olipahan mukava lisä tähän muutenkin ihanan energiseen ja aurinkoiseen päivään!

Koska olen ollut kirjaholisti jo 20 vuoden ajan - ja kiinnostunut ruoan ja fyysisen suorituskyvyn välisestä yhteydestä puolet tuosta ajasta - on kirja luonnollisestikin ollut lukulistallani.

Opuksen keskeisin sanoma on toki selvillä - puhdasta prosessoimatonta (luomu)ruokaa tänne, kiitos! - mutta eri kirjailijat osaavat värittää samat asiat eri väreillä, joten odotan jo innolla, että pääsen ahmaisemaan nuo reilut 200 sivua.

'Puhdas ruoka' taitaa käsitteenä jo olla liki kaikille tuttu, ja valtamediassakin on alkanut näkymään yhä enemmän aihetta käsittelevää asiaa. Esim. alkuviikosta pyöri YLEn taajuuksilla Rasvainen Kupla-dokkari, jossa vähärasvaisuutta ja margariineja lytättiin rankalla kädellä vesittämällä mm. Pohjois-Karjala -projektin lopputulema. Ohjelma löytyy tämän linkin takaa, suosittelen katsomaan!

Suosittelen myös siivoamaan ruokavaliosta mm. kaikenlaisen "valmis-se-ja-se" -tuotekirjon, kemikaalihöystetyn sapuskan ja sen sijaan syömään sitä kuuluisaa Oikeaa Ruokaa. Hyvä olo, jonka siitä saa, on sanoin kuvailematon!

Suosittelen myös lukemaan esimerkiksi Mats-Eric Nilssonin kirjan Petos Lautasella.

Räpsäisisin mieluusti siitä kuvan ja liittäisin tähän, mutta ostettuani ja luettuani kirjan helmikuussa 2009, en ole sitä kovin monesti kirjahyllyssäni nähnyt.

Se on aina lainassa :)

Makuelämyksiä sekä terveys- ja ekotekoja

2010-09-08T12:53:00.001+03:00

Oi vitsi! On kyllä ihan pakko hehkuttaa tätä huippuihanaa makuyhdistelmää, jonka viime viikolla ihan vahingossa sotkin kasaan:

-porkkanaraastetta
-korianteria (kuivattu, jauhettu)
-ripaus (vuori)suolaa
(-öljyä kastikkeeksi, itselläni UDO's oil tai luomuoliiviöljy)

Kyseistä sörsseliä on mennyt niin lounaan kuin päivällisenkin kylkiäisinä oikein röykkiöittäin joka päivä viikon ajan, enkä vielä ole onnistunut kyllästymään :)

Kuten kuvasta näkyy, on lounaslautasen vihannespippaloissa mukana myös kaveri nimeltä valkokaali, muotoa höyrytetty. Vaikka muutoin tykkäänkin syödä vihannekseni käsittelemättöminä ("raakana"), kypsennän aina kevyesti ristikukkaiset kasvit. Tämän teen siksi, että ne sisältävät paljon goitrogeeneja, jotka saattavat hidastaa kilpirauhasen toimintaa - mutta jotka onneksi neutraloituvat kypsennysprosessissa.

Toisinaan höyrytän, toisinaan nakkaan suureen lasivuokaan erinäisiä mausteita ja yrttejä suuren kaalikasan seuraksi ja hauduttelen uunissa jonkin aikaa. Juustokumina eli jeera ja meirami ovat osoittautuneet todella maukkaiksi kaalin kanssa.

Yhdestä uuni- / höyrytyssatsista riittää noin viikoksi, joten kun yhtenä päivänä näkee hieman vaivaa, on se muilta päiviltä pois ja aterioiden koostaminen käy sukkelammin. Lisäksi hommassa piilee myös ekoteko mallia 'sähkön säästö', kun ei joka päivä ryhdy uunia lämmittelemään.

Etenkin, jos uuni on samaa mallia kuin omani: Ikivanha sähkösyöppö Strömberg...

Sateisena lauantaina Hei(no)lassa...

2010-09-05T22:11:00.001+03:00

Hupsista! Meinasinkin melkein kokonaan unohtaa mainita viikontakaisesta pikavisiitistäni Heinolan Lähiruokatori Heilaan! Asia korjaantuu tämän postauksen myötä :)

Kyseisen lähiruokatorin tontti on siis aivan moottoritien vieressä ja jakaa parkkipaikkansa erään kolmikirjaimisen bensisjätin kanssa. Tankkaamaan tuleva ei ainakaan voi valittaa, ettäkö apetarjonta tien päällä olisi kehnoa...

...vai mitäpä tuumaatte esimerkiksi tästä? Maitotuotteita löytyi tavallisten luomulehmänmaitovaihtoehtojen lisäksi myös vuohiversioina, ja kaikkien markettien tavistuotteiden kirjokin kyllä kalpenee tuon rinnalla! Oli niin monenlaista juustoa, jogurttia ja ties mitä, että olisin mieluiten testaillut.. ihan kaikkea!

Tuotekirjo tosin oli laaja ihan joka sektorilla tuoresapuskasta alkoholijuomiin ja kuivattuihin marjatuotteisiin, mutta lihatiskin ihan supersuuri tarjonta yllätti. Kuvassa näkyy ihan murto-osa vain, mutta tuostakin löytyy silti enemmän luomulihaa kuin peruskaupoista, heh! Vaikka kovasti kuvassa lihoja tiirailenkin, en kuitenkaan päätynyt nappaamaan mitään matkaevääksi enkä kotiinviemisiksikään - punainen liha ei vaan jostain syystä puhuttele.

Jotain pientä kuitenkin nappasin välipalaksi matkalle Heinola-Jyväskylä.

Jotain pirteän raikasta…

...ja jotain täyteläistä!

Luomuomppu...

…ja kutun jogurtti!

Juuri ennen autoon hyppäämistä tajusin kuitenkin, ettei minulla ollut lusikkaa. Kahvila Heilasta kuitenkin ystävällisesti lahjoittivat syömävälineen matkaani - onnistui jogurtinkin syöminenkin siististi siinä etupenkillä istuessa!

Eipähän tarvitse syödä huonosti tien päällä, mikäli sattuu hurauttelemaan Heinolan ohi!

Mitä syksy tuopi tullessaan...?

2010-09-01T13:42:00.002+03:00

Jopas ehti vierähtää aikaa sitten viime kirjoituksen! Loppukesä hujahti uusia ja vanhoja ystäviä tavatessa, kaikenlaista kirjallisuutta ahmiessa, sekä fyysisen olemukseni siirtämisessä keskisempään Suomeen opiskelukaupunkiini.

Syksy lienee uuden vuoden lisäksi se ajankohta, jolloin kaikkein ahkerimmin "parannetaan elämäntapoja" tai siirrytään uusien asioiden pariin (ainakin hetkeksi?). Olen pohdiskellut tätä ilmiötä jonkin verran ja kirjoittaa naputtelen siitä enemmänkin vielä tällä viikolla!

Ruokailun osalta syksy tarkoittaa itselleni sitä, että mm. kurkut, tomaatit ja ah-niin-ihanat yrtti- ja salaattiruukut saavat taas hetkeksi jäädä unholaan. Hei hei ihanan mehukkaat tomaatit, nähdään taas loppukeväästä!

Vaikka en kausiruokailunatsi olekaan, niin olen oppinut jollain tavalla tykkäämään siitä, että lautaselta löytyy edes valtaosaksi sitä ruokaa, jota olisi saatavilla ilman ulkomaan rahtia. Pyrkimys on koko ajan vahvasti enemmän ja enemmän kausiruokasuuntaan!

Siispä kuvioihin astuvat nyt yhä enenevissä määrin kaikenlaiset juurekset, kaalit …sekä idut!

Idättäminen on kyllä kaikilla tavoin niin superia hommaa, että..! Halpaa, helppoa - ja toki myös terveellistä!

Luomulaatuiset mungpavut, sinimailasen siemenet, kikherneet, tattarisuurimot jne. eivät maltaita maksa, ja idätys tavallaan moninkertaistaa niiden volyymin. Kaikki mainitsemani raaka-aineet ovat terveellisiä jo ilman idättämistäkin, mutta lisäksi itämisprosessi moninkertaistaa vitamiinipitoisuudet. Kirjoittelin marraskuussa idättämisestä pienen postauksen, josta löytyy idätyksen perusniksit sekä helpon raakatattaripuuron resepti!

Pakastimeni pursuilee kesällä kerättyjä marjoja, ja omppuja saan tutuilta - ihanaa! Tarkoituksena olisi tänä syksynä myös käydä tyhjentämässä metsien puolukat parempiin huomiin ja ehkäpä eksyn sienestämäänkin!

Ja koska olen ihan erityisen tykästynyt Päijät-Hämeen pastöroimattomaan luomuhapankaaliin, olen päättänyt kokeilla kyseisen supersapuskan tekoa ihan itse.

Herkullisia hapankaalireseptejä otetaan siis vastaan - kuten mitä tahansa muitakin vinkkejä ja pohdiskeluja syysruokailuun liittyen!

Onnellisuudella pienempi ekologinen jalanjälki?

2010-08-22T10:42:00.003+03:00

Kynsilakoista ja kynsilakattomuudestahan tässä oikeastaan piti kirjoittamani, mutta koska Maailman luonnonsäätiö WWF:ltä putkahti mielenkiintoista infoa, reagoin nyt siihen ja palaan kynsilakkoihin tuonnempana.

Ensinnäkin, olemme nyt kuluttaneet loppuun sen määrän luonnonvaroja, jonka luonto pystyy vuodessa tuottamaan. Hulppeaa - onhan nyt peräti 22. päivä elokuuta! Vuosi sitten vastaava päivä koitti "vasta" syyskuussa…

Toisekseen WWF tuo mielestäni esiin hyvän pointin todetessaan, että aidon onnellisuuden ja hyvinvoinnin tavoittelu järjettömän taloudellisen kasvun ja materialistisen omaisuuden sijaan tukee ns. ekologisen jalanjäljen pienentämistä.

Ja tottahan se vissiin on. Jos tulisi keskityttyä niihin oikeasti rakastamiinsa asioihin, kuten vaikkapa perheeseensä, olisi kovin hankala aiheuttaa tuhoa ympäristölle. Miten mukava yhdessäolo - vaikkapa iltakävely kauniissa loppukesän auringonpaisteessa - voisikaan aiheuttaa harmia yhtään kenellekään?

Mistä mahtanee johtua, että melko tyypillisesti unohdetaan se aidon onnen tuovan seikan ajattelu ja keskitytään kaikkeen muuhun? Vai löytyykö se aidon onnen siemen jostainpäin prioriteettilistan häntäpäätä? Onko "sitten joskus kun…" -ajattelutapa liian dominoiva?

Eri ihmisille se aidoin onni tulee mitä erilaisimmista asioista, ja olisikin kiva kuulla, mistä juuri sinä tulet ihan erityisen iloiseksi, hyväntuuliseksi ja onnelliseksi!

Viime syksynä itselleni riitti toisinaan vain se, että keli näytti tältä :)

Oma napa, maailman napa - mikä on hyvä ja mikä huono tapa?

2010-08-20T12:43:00.000+03:00

Mistä kumpuaa ajatusmalli, että ns. "ekoilu" on joko sitä, että

a) ryntää kauppaan ostamaan kaiken, mitä luomuna, reiluna ja vihreänä löytää, ostaa kaiken mikä vain ekoa huokuu ja siten on vain "Ärsyttävä cityhippi", joka oikeasti ekoilee vain trendikkyyden vuoksi, eikä oikeasti välitä muusta, kuin itsestään

tai

b) että luopuu kaikesta omistamastaan ja alkaa harjoittamaan äärimmäistä asketismia jokaisella elämän osa-alueella?

Törmättyäni tähän Eveliinan kirjoitukseen, jossa juurikin yllä mainitsemaani mustavalkoisuutta ja ääripääajattelua hieman pohditaan, aloin - jälleen kerran - pyörittelemään päässäni koko ilmiötä, jota ekoiluksikin kutsutaan.

Kuten tässä tekstissä tulinkin kertoneeksi, oli tämä mainittu ekoilu itselleni jonkinsortin omantunnontuskien aiheuttama kertarysäyspäätös. Koko homma tuntui itselleni ikäänkuin uuden ajanjakson alkamiselta: uusiin toimintatapoihin tutustumiselta, uusien arvojen omaksumiselta, uudenlaisten ongelmien eteen joutumiselta.

Pian alkoi hälvetä huoli siitä, haluanko seuraavalla kampaajakäynnillä ylimääräisen syväpuhdistuksen, sillä huomio alkoikin kääntymään kosmetiikan ainesosien mahdollisiin terveys- ja ympäristöhaittoihin, ekompiin hiustenhoitotapoihin... ja koko kampaajarumban tarpeellisuuteen yleensä.

Hiukset ja niiden kanssa kikkailu eivät kuitenkaan itsessään ole oleellisia tämän tekstin punaisen langan kannalta, vaan ennemminkin asteittainen ajatusmaailman muuttuminen ilmiönä ja kaikkien tekojen kauaskantoisempi merkitys.

Arkipäiväiset pulmat muuttivat - ja muuttavat jatkuvasti - muotoaan, ja niiden ratkaisutavat saavat erilaisia näkökulmia ja vivahteita. Useimmissa tapauksissa olen havainnut muutoksen tulleen koskemaan toimintatapojen ja päänvaivojen ratkaisujen hivuttautumista epäitsekkäämpään ja muut tahot huomioivampaan suuntaan.

Alkoi esimerkiksi tuntua enemmän ja enemmän järkeenkäyvältä, että sitä pientä ylimäärää ei ehkä tarvitsekaan käyttää siihen kuuluisaan "itsensä hemmotteluun", vaan sen voi kohdistaa vaikkapa luontoa suojeleviin ja säästäviin tai ihmisoikeuksia tukeviin instansseihin. Jos sitä ylimäärää ei ole, voi silti yrittää tehdä fiksuja valintoja ja lisäksi miettiä, pärjääkö vähemmällä, kuin mihin on itsensä totuttanut.

Konkreettisimmin olen osoittanut tämän itselleni vaateprojektillani, joka alunperin vaikutti ehkä lakkomaiseltakin: ei lainkaan uusia kuteita vuonna 2010. Täysin tuskaton päätyminen neljästä paidasta viikossa neljään kuteeseen puolessa vuodessa "vesitti" positiivisessa mielessä projektini, sillä havahduin toteamaan, että koska mikään pakko ei sanele garderoobin jatkuvaa uudistusta, ei sille vastapainoksi tarvita mitään lakkomaisen tiukkaa kuuriakaan; Ainoastaan oivallus siitä, että vähemmälläkin tulee toimeen, ja että hankintoja nimenomaan tehdään sillä verukkeella, että tullaan toimeen.

Toisaalta tunnen jonkinlaista tekopyhyyttä tätä tekstiä kirjoittaessani, sillä on olemassa niin paljon sekä käsin että ajatuksin kosketeltavaa, josta voisin luopua tai johon voisin suhtautua eri tavalla. Ja ennenkuin viime syksynä hankin (ekoteko-maineen omaavan) soijakynttilän, olisin ehkä voinut käyttää pois sen jo omistamani puolipalaneen steariiniversion. Että näin.

Mutta loppupeleissä yritän kai sanoa, että ihan kaikkea voi aina pyöritellä, miettiä ja tarkastella - jopa useammalta kantilta. Jotkin asiat vaativat pikkuasioiden tihrustelua, toiset laajemmalta perspektiiviltä havainnointia. Oman navan asiat voi ehkä jopa pienen käsittelyn ja opiskelun jälkeen muuttaa sydämen asioiksi. Jos haluaa.

Kauhutarinoita ja kemikaaleja

2010-08-18T16:01:00.003+03:00

Onnistuin vahingossa naputtelemaan tästä tekstistä odotettua reiluhkosti pidemmän, sillä aihe tempasi mukanaan ja eksyin harrastamaan amatöörisalapoliiseilua.

Alkuperäisenä tarkoituksenani oli siis vain mainita, että luomusertifioiduista ihonhoitotuotteista puuttuu ns. 'tavallisten' tuotteiden sisältämiä, terveysvaikutuksiltaan kyseenalaisia ainesosia, ja että tämä on hyvä juttu sekä helppo kylppäriekoteko. Jotenkin mielenkiinto lähti harhailemaan, joten tästä tekstistä löydät mm.

muutamia kosmetiikkaan liittyvää kauhukokemuksia
hajusteettoman herkän ihon saippuan hajusteen (?!) pahisominaisuuksia…
…höystettynä yleisellä ihonhoitoon liittyvällä pohdinnalla sekä parilla linkillä

Mutta alkuun siis ne kauhukokemukset.

1) Joskus 80-luvulla äitini osti voidemaisen dödön, jonka kuvitteli sensitive-tekstin varjolla sopivan herkälle iholleen.

Virhe.

Parin käyttökerran tuloksena oli niin pahaa jälkeä, että ihottumaa tutkinut lääkäri kauhistuksissaan päätyi laittamaan noottia valmistajalle järkyttävän pahasta ihoreaktiosta.

2) Pari vuotta sitten sain ripsiväritesterin. Tämän räpsytintökötin kerrottiin sisältävän mustikkauutetta ja ties mitä ihanaa, ja taisipa muuten sekin olla joku sensitivetuote.

Muistan todenneeni, että ihan sama onko sensitive vai ei, kun ei ihoni ole mitenkään herkkä. Tuote meni kuitenkin käyttöön ja sohittuani sitä ripsiini viikon päivät, olivat ulommat silmäkulmat auki ja silmänympärykset punoittavat. Huh ja hyh.

Jos oikein lähtisin kaivelemaan muistisyövereitäni, löytäisin taatusti muitakin vastaavia kokemuksia. Yhteistä näillä kaikilla on se, että oli aina helppo todeta "No ei se vaan sopinu just mulle." Väärä ihotyyppi, hoitotarkoitus…. jne.

Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut hahmottua jatkokysymyksiä: "Sopivatko nämä tuotteet ainesosiensa puolesta loppupeleissä kenellekään?" Vaikka iho-oireita ei (heti?) ilmestyisikään, saattavatko tuotteet sisältää jotain täysin turhia tai jopa suoraan haitallisia ainesosia, joiden vaikutukset tulevat vasta pidemmän herkistymisen jälkeen esiin? Ovatko ne ainesosat ihmiselle millään muotoa tarpeellisia (vertauksena: kaksi nauhatonta, pohjatonta vasemman jalan monoa tuskin palvelee ketään, vaikka kengät pääasiassa ovatkin ihan ok juttu - mitä kaikkea kosmetiikan siis oikeasti tarvitsee sisältää?).

Luomukampaamon savi- ja leväpohjaisia hoitoaineita.

Näitä kysymyksiä pyöritellessäni alkoi homma mielestäni mennä ihan erityisen mielenkiintoiseksi, sillä satuin puolivahingossa tekemään seuraavan havainnon:

Herkän ihon ympäristömerkityissä, hajustamattomissa tuotteissa saattaa olla aineita, joiden itseasiassa on kokeellisesti todettu aiheuttavan ihoärsytystä.

Eräänkin ylläolevaan kuvaukseen sopivan markettituotteen kyljestä bongasin phenoxyethanol-nimisen aineen, joka tarkemmalla salapoliiseilulla paljastui olevan - säilöntäaineen lisäksi - hajusteainesosa!

Ajatus numero yksi: Miksi ihoärsytystä aiheuttavaa ainesosaa herkän ihon tuotteessa?

Ajatus numero kaksi: Eikö olisi löytynyt muuta ainetta korvaamaan säilöntäominaisuuksia?

Ajatus numero kolme: Mikä aine oikeastaan on kyseessä?

Cosmetics databasen mukaan aineelle altistuminen on linkitetty syöpään, allergioihin, ihoärsytykseen ja saattaa kätkeytyä ainesosaluetteloon myös mm. nimellä Ethylene glycol monophenyl ether.

Vinkeä juttu on se, että Cosmetics databaseen kun syöttää tuotteen muutkin aineosat, saa selville vähinäänkin yhtä masentavaa faktaa. Vielä vinkeämpää on, että apaattista oloa on hankala saada salapoliiseilemalla luomusertifioitujen tuotteiden ainesosia - luomusertifioitu kosmetiikka kun ei saa sisältää esim. synteettisiä hajusteita, säilöntäaineita eikä silikoneja.

Keittiö? Kylppäri?

Kaikkein hulppeinta lienee kuitenkin se, että oikeastaan niitä ekoihonhoitotuotteitakaan ei tarvitse. Erilaisilla (ruoka)öljyillä, suolalla (tai muulla karkealla), hunajalla ja puhtaalla vedellä pärjää yllättävän pitkälle!

Omia öljykikkailujani löytyy Ihonhoito-kategoriasta, ja mikäli oman saippuan - vaikkapa mantelikookostyyppisen! - tekeminen kiinnostaa, kannattaa suunnata näille, todella kattaville sivuille.

Linkkien ja muun alussa luvatun lisäksi voisin päättää tämän tekstin kauhutarinalla numero kolme:

Nykypäivän (länsimaalaiset) teinitytöt ovat sen kaikkein sankimman kemikaalipilven keskellä.

Itse en ole vielä ennättänyt - enkä uskaltanut - alkaa kyseistä asiaa tarkemmin tutkimaan, sillä olisin innostuksissani todennäköisesti saanut tästä tekstistä vieläkin pidemmän ja entistäkin sekavamman.

Säästän siis sanani hamaan tulevaisuuteen, kun olen ennättänyt perehtyä asiaan, joka kaikessa hormonitoimintaa hajottavassa ja syöpää edistävässä todellisuudessaan on pelottavan kiinnostava...

Vapaan liikkumisen pohdiskelua

2010-08-13T20:53:00.003+03:00

Liikunnasta en tässä blogissa ole kauheasti kirjoitellut, mutta parisen kertaa on aihetta tullut sivuttua. Yhden pidemmän postauksen liikkumisen luonnollisuuden ja "ei-pakollisuuden" tiimoilta naputtelin joulukuussa, jolloin itselläni oli kilpaurheilun jatkeena ollut pitkähkö ns. pakkoliikkuntakausi kovaa vauhtia kokonaan pirstaloitumassa.

Olen siis aiemmin ollut ns. pakkohimoliikkuja, nyttemmin pakko-etuliite on jossainpäin hylättyjen käyttäytymismallien kaatopaikkaa.

Yllä mainitsemani luonnollista liikuntaa käsittelevä juttu löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa, mutta pääpointin löydät tästä: Miksi me olemme ajautuneet liikunnan suhteen pakkoajatteluun ja väkisin väännettyjen, epäluonnollisiin liikkeisiin pakottavien hilavitkuttimien pariin?

Postauksen kirjoitushetkellä omasin kovan pyrkimyksen tasapainottaa kehoa ja kuuppaa - enimmäkseen astangajoogalla - mutta pikkuhiljaa aloin jälleen todella kaipaamaan rankempaa ja hikisempää hommaa. Ns. tavallinen kuntosalitreeni ei kuitenkaan (enää sellaisenaan) potkaissut, mutta voimistelutaustaani hyväksikäyttäen aloin kikkailemaan kehonpainotreenillä, lisäten ulkoista kuormaa tarvittaessa. Yhdistettynä säännölliseen joogaan ja nyt viime aikoina runsaan hien pintaan nostattavaaan nyrkkeilysäkin pahoinpitelyyn jokaisella raajalla, tuntuu siltä, että aivojen ja lihasten välinen yhteys on auki myös silloin, kun en ole varsinaisen liikuntatuokion kuplassa. Mikä fiilis!

Monipuolisuus on siis eittämättä hittisana, aivan kuten ruokailunkin suhteen. Kenties sapuskamaailmasta voisi ottaa oppia myös liikunnan muille osa-alueille: ei "jalostettua eikä prosessoitua", vaan mahdollisimman itselle luonnolliselta tuntuvaa liikkumista, itselle luonnolliselta tuntuvana ajankohtana? Päästää irti suorittamisesta, ohjelmoinnista ja väkisin tekemisen meiningistä ja sen sijaan löytää aito innostus? Unohtaa liikunnan aikatauluttaminen niin päivä- kuin viikkotasollakin, jotta saisi asian pois päiväjärjestyksestä, tehtävälistalta yliruksattua?

Absoluuttisen oikeita tapoja ja totuuksia asian tiimoilta ei liene olemassa, eikä sääntöjä kannata kehittää luonnollisuuden ja säännöttömyyden edistämiseksi - silloin homma pyörii kehää ja potkii itseään takamukseen. Tavoitteellisen kilpaurheilukin pohtiminen menee eri kategoriaan, kuin tämä teksti, jossa yksinkertaisesti pyrin aivojeni kätköistä kaapimaan kasaan omia pohdintoja koskien rentoa liikkumista.

Ehkä osuvin ilmaisu olisi itsensä vuoksi liikkuminen, johon ei liity vertailua, kilpailua, arvostelua eikä arvottamista. Kyseiset termit ovat kuin varkain soluttautuneet vapaan liikkumisen maailmaan, joskin olen sitä mieltä, että nekin toimittavat vissiä funktiota tässä maailmassa. Asian X ei kuitenkaan välttämättä tarvitse sulkea pois asiaa Y, vaan ne voivat mainiosti olla olemassa sopuisasti rinta rinnan.

Mahtuvathan muurahaiset ja elefantitkin samalle tantereelle tömistelemään, vaikka kaksi täysin erilaista elikkoa ovatkin :)

Mitä rahalla ei saa

2010-08-08T11:46:00.001+03:00

Hmm, miten voisi yrittää selittää sen vapauden tunteen, joka seuraa oivalluksesta, ettei aina tarvitse enempää, lisää, uutta, tuliterää..? Ei ehkä mitenkään, mutta ajattelin silti pohdiskella asiaa postauksen verran. :)

Kerskakulutuksen korkeuksista ruohonjuuritasoa kohti - siinä pelkistetysti yksi tämän blogin perusteemoista, punaisista langoista ja henk. koht. tavoitteistanikin. Vaikka toisinaan puhun "projektista", ei kyseessä ole lakko / kuuri / vaihe, vaan elämäntapa, joka ei juurikaan negatiivista elämääni ole tuonut - palashampoon kutinaa lukuunottamatta, heh!

Ero aiempaan elämäntyyliin on selkeä. Stressi ahdistus ja hampaiden kiristely, kun jokin asia oli "pakko" saada. Jos et omista asiaa X, olet out, koska "kaikilla muillakin on ja muutkin tekee niin ja ja ja…" Pöh.

Syy sille, että nyt käännyin katsomaan kulutustapojeni pieniä ja isojakin muutoksia, on eilen löytämäni, aihetta liippaava blogi Himoshoppaajan Krapula. Osteluminimointiin pyrkimisessä on Miss Moneypennyllä motivaattorina taloudellisesti hankala tilanne, mutta yhtäkaikki on blogin teemana lopettaa tavaroiden haaliminen "hienon elämän kulissiksi" ja pyrkiä nitistämään oma kulutushysteria. Josta tulikin mieleeni..

Kuka myöntää tehneensä ostopäätöksiä jonkun toisen ihmisen tai instanssin luoman valheellisen tarpeen perusteella?

Minä ainakin. Monesti. Myös blogimaailman tässä kolkassa on muutamaan otteeseen todettu, että joskus muotiblogien seuraaminen lietsoi jonkinlaista ostopakkoa itselle.

Itseasiassa on kuitenkin ihanaa ja ennenkaikkea vapauttavaa todeta mielessään "Onpas tuo kiva! ..mutta en tarvitse sitä!" Toisinaan tuntee kyllä tarvetta jatkaa lausetta lisäämällä perusteluja, miksi sitä jotakin ei tarvitse, mutta helpompaa on vain tuudittautua siihen tosiasiaan, ettei sillä materialla voi omaa ihmisarvoaan nostattaa.

Pikkuhiljaa olen onnistunut juurruttamaan päähäni, etten halua materian määrittelevän sitä, kuka tai mikä olen. Mieluummin tulen määritellyksi aitojen ajatuksieni ja arvojeni perusteella.

Niitäpä ei muuten voi ostaa mistään kaupasta, millään summalla tai millään valuutalla!

Elvytystä ja jalostusta

2010-08-02T21:44:00.006+03:00

Kesä ei varsinaisesti mitään blogikirjoittelun kulta-aikaa ole, etenkään omalta kannaltani: viime vuonna en kesällä blogannut sanan sanaa, ja tänä vuonna kuvittelin juurikin kesän korvilla lopettavani bloggailun kokonaan. Toisin näyttäisi nyt ehkä käyvän, sillä huomaan jatkuvasti kaipaavani kirjoittamista; sitä omaehtoista tajunnanvirran tuottamista ja sen jakamista.

DailyEko on siis tällä hetkellä jonkinasteisen elvytyksen alaisena. Vanha tuttavuus palannee entiselleen, joskin tuotearvostelutyyliset kirjoitukset mitä todennäköisimmin suodattuvat reilusti vähemmälle. En jollakin tapaa koe niitä kovinkaan mielekkäiksi vapaamuotoisempiin pohdiskeluihin verrattuina, vaikka niillä hyötyarvoa saattaisikin olla.

DailyEkon alkuperäinen teema oli elämäntyyli, jota muokataan kerskakulutuksesta vihreämmäksi ja kestävämmäksi. Nyt puolisentoista vuotta myöhemmin aihepiiri on muovaantunut käsittelemään elämäntyyliä, jossa jonkinasteista perusekoilua jalostetaan yhä laajemmalle ja pidemmälle kaikissa arjen tilanteissa.

Kukaties vaikka mukaan joskus sujahtaisi hieman jotain muutakin.

Se jää nähtäväksi!

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?

2010-07-24T10:20:00.005+03:00

Hei pitkästä aikaa ja ihanaa hellekesää kaikille! Todella suuri osa DailyEkoa tilanneista keikkuvat edelleen listoilla, joten ei liene ihan hukkaanheitetttyä aikaa naputella minimuotoinen kuulumispostaus! Pahoittelen, etten saa ympättyä kuvia tähän, sillä minä ja tekniikka kävelemme jostain syystä eri suuntiin juuri nyt, heh.

Olen tässä viimeaikoina ajautunut keskustelemaan ekologisuudesta sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tästä 'projektistani' (saati sitten blogistani) ole olleet lainkaan tietoisia. Vaikken itse ole missään vaiheessa kokenut olevani muuta kuin noviisidebytanttiekoalottelija, olen onneksi kuin varkain oppinut paljon tekstejä kirjoittaessa ja kommenteja lukiessa, ja näinollen saanut valmiudet valaista muita nippelitiedoilla tilaisuuden tullen - se, jos jokin, tuntuu hassulta!

Hassulta tuntuu sekin, olen alkanut opastamaan ihmisiä DailyEkoon näin jälkikäteen: "No mulla oli sellanen blogi aika kauankin, jonne kirjottelin eko-oppimisestani, sieltä löytyy kaikenlaista tietoa esim. kosmetiikan kemikaaleista" ja sitten nettiosoite on päätynyt jonkin ryppyisen kauppakuitin tauspuolelle.

Koska tänne muutamia heppuja siis saattaa eksyä selailemaan ja pläräilemään, ajattelin sen olevan korrektia, että kerron hieman "miten nykyään menee".

-Vaateshoppailuminimointi on voimissaan. Olen todellakin oppinut hankkimaan vain tarpeeseen, enkä koe siitä huonoa omatuntoa. Shoppailurundeja en varmaan enää edes "osaisi" toteuttaa. Tämän sanottuani voin paljastaa ostaneeni kaksi urheiluvaatekipaletta, joiden valmistusmateriaali on luomupuuvilla. Tämän lisäksi voin paljastaa, ettei vaatteiden hankkiminen tuottanut minkäänlaista entisenkaltaista hurmosta :)

-Hiukseni pesen n.2krt/vko (hikihelteellä hieman useammin) Urtekramin nestemäisellä luomushampoolla. Kevään no-poo -kokeilu kesti yhteensä noin kuukauden, jonka jälkeen vesi ei enää tuntunut tehoavan.

-Kosmetiikka-/hygieniaosastolla jyräävät - edelleen - luomuvaihtoehdot. Kookosöljy kosteuttaa ihon, Vihreän Kosmetiikan palasaippua pesee kädet, Logonan hammastahna purukaluston, öljy+suola kuorii ihon, jos siihen on tarvis.

-Muoviset säilytysboksit ovat vihdoin HISTORIAA!!!, ja tilalle ovat tulleet kannelliset lasikipot - kestävät pakastustakin! Juomapullona käytän BPAtonta pulloa. (Lue lisää Bisfenoli A:sta esim. täältä.)

-Syön luomua aina kun mahdollista, samoin lähiruokaa. Luomumaitotuotteita uppoaa edelleen - kotitekoiset viilit jyräävät! Kalaakin menee - muita lihoja en ole kaivannut. Kesällä en ole innostunut iduista, kun Suomen luonto tarjoaa parastaan. Mustikoita ja herukoita olen kerännyt urakalla talven varalle. Keittelen paljon papuja ja quinoaa, ja pyrin aina kiehuttelemaan mahdollisimman täysiä kattilallisia energiankulutuksen minimoimiseksi. Pakastaminen toimii sitten tässäkin hyvin varastointimenetelmänä!

-Siinä missä luomu vielä pari kuukauttakin sitten oli enimmäkseen henk.koht. terveysjuttu, olen yhä enemmän alkanut sisäistää reilujen ja eettisten tuotteiden tärkeyttä ympäristöä, ihmisiä ja koko maapalloa ajatellen. Tästä olen ihan erityisen innoissani, sillä kyseistä kokonaiskuvaa oli todella hankalaa paukuttaa pääkoppaan vielä jokin aika sitten!

-Asustelen kesän kotikonnuillani pk-seudulla, ja turvaudun ehdottoman useimmiten kulkuneuvo-pakon iskiessä joukkoliikenteeseen. Perheessämme tosin on auto, ja olen mukavuudenhaluisena hurauttanut sillä muutamia työmatkoja. ...mutta kuten ystävälleni totesin, iskee "huono omatunto aina viimeistään parkkiruutuun tähdätessä."

Summa summarum voisi kuitenkin sanoa, että elämäntilanteeni ainoa pakkivaihde löytyy juurikin sieltä autosta - ei eko-olemisesta!

Ainiin! Viime aikoina on muuten yllättävänkin monelta taholta tullut kyselyjä siitä, aionko jossain vaiheessa kadottaa Daily Ekon teksteineen päivineen bittiavaruuteen.

Vastaus: En aio!

Projekti jatkuu toisaalla!

2010-05-15T11:28:00.001+03:00

Aurinko paistaa, kiire hellittää ja onpa tässä ollut aikaa seikkailla blogimaailmassakin. En kuitenkaan ole naputellut ajatuksia DailyEkoon, kuten huomata saattaa.

Miksikö?

Aloin kokemaan lievää ärsytyksen tunnetta, kun sain "blogitaukoni" aikana yhtenään siivota erinäisiä lehdistötiedotteita sähköpostiboksista. Infolehtisiä yritysten viher(pesu?)tempauksista suorastaan tulvi sisään, eikä sähköpostiosoitteen poistaminen täältä auttanut yhtään.

Perustin blogin vuosi sitten kirjatakseni ylös ja tarkkaillakseni elämäntyyliäni sekä elämäntyylini muutosta, saadakseni apua eko-ongelmiin kommenttimuodossa ja niin edespäin. Jossain vaiheessa erinäiset yritykset alkoivat ottaa yhteyttä ja tarjota ekotuotteita testattavakseni. Alkuun se olikin kivaa, mutta kuten jo mainitsin, en oikein (enää) koe sitä mielekkääksi.

Olen toki kiitollinen kaikesta, mitä blogi on poikinut, mutta jatkuva mainontaan ja mainoksille al(t)istuminen on syönyt mielekkyyden tämän blogin ylläpitämisestä ihan täysin. Alkuperäinen into on kadonnut ja tarkoitusperä on vaihtunut joksikin ihan muuksi. Oli tarkoitus raportoida omia juttuja, ei suoranaisesti referoida muiden asioita.

Projekti siis jatkuu yhä edelleen, mutta tämän blogin ulkopuolella. En myöskään ole aikeissa kadota blogistaniasta, mutta DailyEko on nähnyt viimeisen kirjoituksensa.

Kiitos kaikille lukijoille, kävijöille, kommentoijille, uusille tuttavuuksille ja palautetta lähettäneille (sekä kaikesta huolimatta myös tuotteita lahjoittaneille yrityksille).

Mahtavaa kesää ja vielä mahtavempaa jatkoa ihan jokaiselle!

ABC - Aurinko, Blogi, Cumu-työt

2010-04-25T22:17:00.001+03:00

Kevät on jo ihanan pitkällä ja lämpimistä keleistä on saatu näillä leveysasteilla nauttia oikein urakalla! Tänäänkin aurinko porotti kunnolla, ja suhatessani paikasta toiseen tuli oikeasti todella kuuma!

No, aurinkoa tai ei, käy tässä kevään edetessä aika vähiin saattaa päätökseen muutamia "akateemisen maailman askareita", ja tietokoneella tulee sitä myötä vietettyä melko paljon aikaa. Kun siihen päälle lyödään nuo ikkunan takana jo jonkin aikaa houkutelleet ihanat kelit, on bloggailu ja muu koneella keikkuminen saanut hieman astua takavasemmalle.

Tulevalle kesälle ei kouluhommia ole, mutta hienot säät eivät (toivottavasti!) häviä yhtikäs mihinkään, joten DailyEko tulee päivittymään hieman harvemmin, kuten tässä jo jonkin aikaa onkin meininki ollut.

Blogi ei siis ole jäämässä varsinaiselle tauolle totaalisen hiljaiselon valtaan, mutta päivitystahti tulee olemaan lähempänä 'viikottaista' (ylös tai alas pyöristettynä) kuin 'päivittäistä'. Haluan nauttia kevään ja kesän joka hetkestä, ja kannustan myös kaikkia lukijoitani viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkosalla, raittiissa ilmassa!

Ekorintamalla tapahtuu kuitenkin varmasti yhtä sun toista päivityksen arvoista, joten sateiset illat lienevät otollisia blogipäivittelylle ja -surffailulle.. :) Pysykää siis edelleen kanavalla, mutta harrastakaa pitkän kaavan mukaista surffailua mieluummin meressä kuin netissä!

Toivotan tässä samalla kaikille jo hieman etukäteen (roskatonta ja) mahtavaa Vappuaattoa sekä nautinnollista Vappupäivän piknikkiä - säästä huolimatta!

Vappunakki

2010-04-25T18:34:00.002+03:00

Lihan kulutukseni on melko minimaalista, mutta esim. jouluna söin luomupossua (oli muuten oikein maukasta!). Näin vapun tienoilla heräsikin ajatus, josko jostain saisi sen verran laadukkaita nakkeja, että voisi nauttia kaikista perinteisistä vappuappeista niiden kuitenkin ollen ns. korkealuokkaisia. Ruoka kun ei ole niin yksioikoinen homma - usein pahakin asia voi olla ok ja enemmänkin, kunhan teet itse alusta alkaen käyttäen mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita. Eineskaalilaatikko ja itsetehty luomukaalilaatikko tai kaupan hyllyllä ikuisuudet nököttävä purkkimajoneesi / itsetehty majo eivät paini samassa sarjassa - ainakaan omasta mielestäni.

Mutta takaisin niihin nakkeihin!

Surffailin eri valmistajien nettisivuilla koluten erilaisia nakkivaihtoehtoja lävitse. Erään valmistajan sivuilta löytyi herkkunakki ja ajattelin, että tässähän saattaisi olla jokin kiva kokolihainen vaihtoehto.

No eipä vaan ollut.

Suomalainen koneellisesti erotettu broilerinliha, vesi, suomalainen porsaanliha, kamara, suomalainen koneellisesti erotettu kalkkunanliha, perunajauho, stabilointiaineet (E450, muunnettu tärkkelys), happamuudensäätöaineet (kaliumlaktaatti, E262), suola (1,6 %), mausteet (mm. chili, korianteri, kurkuma, paprika, valkopippuri), glukoosi, lihaproteiini, perunakuitu, aromit (mm. mustapippuri), arominvahvenne (E621), hapettumisenestoaine (E315), säilöntäaine (E250). Lihapitoisuus 13 %. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet yhteensä 69 %.

Hui! Peruspahisten lisäksi perunasalaatin potut on ängetty nakkiin ja lihan sekä mystisten lihaan verrattavien aineiden yhteissumma ei ole edes 3/4 osaa!

Joten kaikki nakkitietäjät, auttakaahan hieman! Onko tavallisista ruokakaupoista saatavilla laadukkaita nakkeja, vai väkerränkö vappunakkini tofusta?

Sitoutumaton ruokailija

2010-04-18T12:35:00.004+03:00

Tässä tekstissä kirjoittaja - eli minä - ohjaa junan niin monta kertaa sivuraiteille, ettei pääteasemasta ole tietoakaan. Hyppää silti kyytiin... :-)

Uusi Musta -radioshowt ovat miellyttäneet minua monipuolisuudellaan ja odotan innolla ensi lauantaita, jolloin aiheena on (Nooran sanoin) "Shoppailu on niin nähty"!

Parasta näissä sadan minuutin pläjäyksissä on mielestäni se, että ne herättävät rutkasti ajatuksia. Eilisessä superfoodeja käsittelevässä pläjäyksessä nousi esiin ruoan pitäminen "uskontona", ja katugallupeissa pulpahteli pintaan sanoja kuten 'hurahtaminen'. Ihmisiltä siis kysyttiin, tietävätkö he mitä superfoodit ovat ja syövätkö he itse niitä. Monet vastasivat syömiskysymykseen kieltävästi todeten kuitenkin lähipiiristään löytyvän "superfoodeihin ihan hurahtaneita" ihmisiä.

Tuli jotenkin paha mieli, että ravinto yhdistetään sokeaan höplääntymiseen ja likipitäen rinnastetaan kulttimeininkiin. On totta, että ruokailun kautta on helppo määrittää oma "statuksensa" ja paikkansa yhteiskunnassa, olipa kyseessä sitten mystisiä nimiä kantavien raaka-aineiden tai einesmaksalaatikkojen suosija. (Ja kyllä, myös välimuotoja löytyy :-))

Aivokuoressani muhiikin nyt erinäisiä kysymyksiä: Miksi hurahdetaan? Miksi monet "hurahtaneet" ovat melko ehdottomia mielipiteidensä kanssa? Voiko hurahtamisesta ylipäätään puhua? Onko hurahtanut vai hurahtamaton "oikeassa"? Onko välttämätöntä kategorisoida ihmisiä ruokailujen mukaan, vai voivatko kaikki sapuskoistaan huolimatta leikkiä samalla hiekkalaatikolla?

Superruokailujen lisäksi esim. alakarppaus tai vaikkapa raakaruokailun / elävän ravinnon suosiminen taidetaan usein lukea sellaisiin "suuntauksiin", jotka edustavat jonkinasteista hurahtaneisuutta. Etenkin jälkimmäisen kohdalla voisin kuvitella tämän johtuvan siitä, että kyseessä on radikaalisti "tavallisesta" poikkeava ravintosuuntaus, jonka kanssa usein ollaan melko ehdottomia. Itseasiassa olen törmännyt tapauksiin, jossa ruokaideologia on ehdottomuudellaan niin vahvasti värittänyt elämistä ja olemista, että loppupeleissä eläminen ja oleminen on ollut lähempänä kärsimystä ja kärvistelyä kuin sitä energistä olotilaa, jota ideologia (olkoon mikä hyvänsä) lupailee.

Olen jokseenkin vakuuttunut, etteivät kaikki asiat sovi kaikille - olipa sitten kyse ruuasta tai vaikkapa lautapeleistä. Toisaalta olen myös vakuuttunut, että eri ravintosuuntauksien välille on mahdollista koostaa jonkinlainen balanssi. Toisin sanoen puhun sen puolesta, ettei asioiden tarvitse poissulkea toisiaan.

Itse olen huomannut silloin tällöin kaipaavani "jotakin", jos ruokailuni ajautuu liiaksi kohti jotakin "suuntausta". Toisinaan, kun menossa on enemmän vaikkapa raakaruokaa suosiva kausi, saattaa juustomunakas- tai ruisleipähimo yhtäkkiä nousta todella suureksi. Toisinaan, "tuhdimpia" ruokia suosivina kausina, ei itukilon vetäminen ja viherpirtelön kiskominen ämpäritolkulla tunnu lainkaan kierolta.

En oiken jaksa uskoa siihen, että ylisäntillisen itsekurin tulisi olla elämisen herra (eikä ehkä edes renki). En kannata pakkomielteistä ruoka-aineiden poissulkemista, sillä sanat satunnaisuus ja kohtuus ovat varmaan ihan syystä ajautuneet kieleemme. Siispä koen parhaaksi olla noudattamatta mitään suuntausta. En kai oikein lämpene kategorisoinneille.

Siihen varmaan lähdin tällä tekstillä alunperin pyrkimään.

Lukaiskaapas muuten myös Jennin mietteet aiheesta tekstissä Terveysintoilu tekee sairaaksi, sillä ko. postaus innoitti minut kirjoittamaan tämän tekstin. Niin, sen alussa mainitsemani radioshown lisäksi.

(Ja nyt kun sain tekstin alun ja lopun näppärästi sidottua yhteen voin lähteä ulos reippailemaan. Ekat leskenlehdet bongattu viikko sitten!)

Minne menet, pyörä?!

2010-04-16T09:40:00.002+03:00

Polkupyörä - mikä mainio kulkupeli!

Sillä taittaa näppärästi niin lyhyet kuin hieman pidemmätkin matkat, eikä se liemmin kuluta ympäristöä tai lompsaakaan. Samalla saa raitista ilmaa ja liikuntaa, ja hyviin puoliin lukeutuu toki myös se, että Helsingin kaupunki lainaa näitä menopelejä pääkaupungissa aikaansa viettäville, ihan kuten aiempinakin kesinä.

Paitsi ettei lainaakaan. Se on loppu nyt, ainakin vuoteen 2012.

Näin tietää kertoa uutinen, jonka luin eilen iltapäivällä (ja jonka linkki tuossa twitter-laatikossanikin keikkui).

Hei hei! (Kuva.)

Syynä on yksinkertaisesti raha. Fillarit ovat huonossa kunnossa, eikä niiden kunnostamiseen ole varaa. Tukholman tapaan on ylläpitoa yritetty rahoittaa mainostulojen voimin, mutta siinä missä naapurimaan pääkaupunki onnistui, veti Helsinki lyhyemmän korren.

Useat tuttuni ovat kesäisin kiitelleet ilmaisfillarien olemassaoloa. He kun ovat ensin saapuneet paikallisjunalla keskustaan, jossa sitten viitanneet kintaalla busseille ja raitiovaunuille hurauttaessaan (paljon nopeammin) ilmaispyörän selässä työpaikallensa. Oman fillarin kuskaaminen paikallisjunassa taas on paitsi maksullista myös ruuhka-aikoina kiellettyä, hmph.

Parituhatta pyörää siis häviää Helsingin katukuvasta. Jos asiasta jotain positiivissävytteistä pitää hakea, lienee tässä hyvä paikka yrityksille tarjota työntekijöilleen työsuhdefillareita!

Lehtiä, kenkälaatikkoja ja saippuavateja

2010-04-15T17:28:00.001+03:00

Fiuuh, taas vierähti päivä jos toinen ja kolmaskin edellisestä postauksesta, joten kirjoittelussa kunnostautuminen lienee paikallaan! Toisaalta olisi kai syytä kunnostautua myös kuvien osalta, sillä niillä ei blogissa ole liiemmin mässäilty ja muutama lukija onkin toivonut panostusta visuaaliseen puoleen. Tässä postauksessa kuvia on jopa kaksi, heh..

Avaan potin lehtipinoa esittävällä kuvalla! Sain useamman vuosikerran verran aikakauslehtiä ihan ilmaiseksi Netcyclerin kautta, ja tarkoitus olisi siis niistä löytyvien kuvien perusteella mm. taikoa tylsänharmaista kenkälaatikoista sen verran nätimmän näköisiä, että niitä kehtaa esillä pitää. Myös erilaisten kuvakollaasitaulujen ja -korttien tekeminen on hauskaa, ja sellaista on silloin tällöin tullut harrastettuakin. Nyt on taas materiaalia joksikin aikaa! (Kenkälaatikoista puheenollen kuulin ohimennen, että Puma lopettaa kenkälaatikoiden käytön kokonaan! Tästedes ko. merkin popot saa roudata kotiin jonkinsorttisessa kierrätyskenkäpusissa.)

Olen muutenkin viimepäivinä selaillut Netcycleria ja tehnyt onnistuneita vaihtokauppoja sekä myös lahjoittanut muille tavaroita, joita en enää itse ole tarvinnut. Kirppispöytää varten tarvitsee aina hieman enemmän kamaa myyntiin, mutta tämän palvelun avulla voi hankkiutua eroon yksittäisistä tavaroista joko lahjoittamalla ne tai käyttämällä niitä vaihdokkeina. Mahtava palvelu kaikenkaikkiaan!

Tämän postauksen toinen kuva liittyy käyntiini Pelastusarmeijan kirpparilla viime lauantaina. Tarkoituksena oli metsästää saippuakuppeja kylppäriini, mutta tyrkyllä olleet muoviset eivät oikein miellyttäneet. Ei silti tarvinnut marssia kauppaan uusia ostamaan, sillä bongasin astioiden seasta vaivaiset 20cnt/kpl kustantaneet nätit teevadit, jotka ajavat asian oikein hyvin!

Tomaateista se alkoi

2010-04-08T07:45:00.002+03:00

En voi sanoa olevani mikään kausiruokailunatsi, mutta ainakin pyrin pääosin pitämään huolta siitä, että huushollissani koostetaan talvisalaatti valko- ja punakaalin päälle, ja ettei jälkkärinä ole tuoreita tuontimansikoita. Hilloilla, etikkasäilötyillä ruoilla ja kuivatuilla yrteillä on ihan vissi tarkoitus ja se on (omien ynnäilyjeni mukaan) se, että niitä voi nauttia vuoden ympäri, vaikka niitä ei tuoreina lähiympäristöstään aina saakaan. Sitäpaitsi esim. talvitomaatit ovat mielestäni vetisen makuisia (ja hintaviakin vielä!), joten miksipä niitä turhaan ostamaan. Ekologisuuden lisäksi annan omassa kausiruokailuperiaatteessani siis painoarvoa myös maulle sekä odottamisen ihanuudelle. Sama homma kuin siinä, mitä lapsena usein sai kuulla: Eihän joulukaan enää tuntuisi miltään, jos sitä vietettäisi joka päivä! Monet myös liittävät mansikat erottamattomasti kesään. Kaikella on aikansa ja paikkansa..

Kuva Hesarista viime syksyltä.

Siinä missä talvisalaatti koostetaan valkokaalin päälle, on Daily Ekon pohjana tomaattikasa. Päässäni pyörineille ekoajatuksille oli nimittäin viimeinen pisara, kun liki vuosi sitten törmäsin Hesarissa tomaattien hiilijalanjälkimietintöihin ja päädyin perustamaan blogin ja kirjoittamaan tämän tekstin (sekä tämän - korjauksen asiaan).

"Jahas. Se on kai lopetettava tuon lykopeenilähteen syöminen?
Kyllä, nimittäin sesongin ulkopuolella. Tai niin ainakin itse ratkaisin ongelman."

Näin kirjoitin 354 päivää sitten, mutten oikeastaan ollut ihan varma, mikäli päätyisin kyseistä periaatetta toteuttamaan. No, niin nyt kuitenkin kävi, enkä olekaan elokuun jälkeen ostanut tomaatin tomaattia. Olen muutamaan otteeseen niitä syönyt, kun niitä on jossakin ollut tarjolla, sillä ruoan poisheittäminen turhan nirsoilun takia on kaukana ekosta! Jos tomaatti jo on lautasella, on sen joku jo hankkinut, eikä sen syömättömyys olisi muuta, kuin hoopoa. Mielestäni.

Lounas viime kesältä.

Ylläolevan kuvan kaltaisten, ihanien salaattien aika alkaa pian olla käsillä, ja se jos mikä on huippua!

Hans Välimäellä on muuten hauska resepti aurinkokuivatuille tomaateille kirjassa Koti keittiössä. Suosittelen kokeilemaan.. ;-)

1. Osta tomaatteja.
2. Viipaloi ohuiksi ja aseta puiselle alustalle.
3. Mausta yrteillä ja suolalla.
4. Ota alusta käteen.
5. Muuta ulkomaille.

Postaus postauksessa

2010-04-07T21:03:00.001+03:00

Äh, blogger hidastelee ja tökkii oikein toden teolla juuri nyt, joten minkään kuvitetun sepostuksen julkaisua en tähän väliin lähde kokeilemaan. Sen sijaan palaan pikaisesti tähän media-aiheiseen postaukseen, jossa kerroin mm. House of Ecosta ja Savexpo-blogiin kirjoittamastani tekstistä.

>> "Ekotalo" on nyt siis avattu, joten kestävämpään ostostentekoon pyrkivän kannattanee suunnata askeleensa sinne seuraavaksi, kun miettii esim. kuteiden tai kosmetiikan hankkimista. Oliko kukaan eilisessä julkkaritilaisuudessa?

>> Savexpo-sivustolle blogaamani teksti on nyt luettavissa täällä, joten sen voi käydä vilkaisemassa Daily Ekon seuraavaa tekstiä odotellessa...

Ilmaisia kirjoja

2010-04-06T07:32:00.004+03:00

Noniin, back in business!

Pääsiäisen aikana en liiemmin blogimaailmassa keikkunut, vaan vietin paljon aikaa ulkoillen ja opintoihin liittymätöntä kirjallisuutta lueskellen. Lukeminen onkin aina ollut itselleni varsinainen intohimo (nimim. 67 luettua kirjaa kesäloman aikana) ja tulisin varmaan hulluksi, jos minulle ei suotaisi siihen mahdollisuutta.

Onneksi en ole kranttu sen suhteen, että on aina pakko saada jokin uusi kirja luettavaksi, vaan luen lempparikirjojani oikein mielelläni monesti. Todella monesti!

En myöskään ole pakkomielteinen kirjojen omistamisen suhteen, vaan kirjastosta tai kavereilta lainaaminen sopii mainiosti.

Viime keväänä ja kesänä pääsin kuitenkin hyvillä mielin leikkimään kirjahirmua, kun yliopiston pääkirjastolta sai Dyykkaa kirja! -tempauksen aikana noukkia itselleen poistovalikoimasta niin paljon kirjoja, kuin suinkin halusi! Myös kesällä ja vielä alkusyksystäkin aulassa oli pari kirjoista notkuvaa hyllyä, jotka olivat varustettu Ilmaista luettavaa -lappusella. Osallistuin kirjaston tyhjennystalkoisiin useamman kassillisen verran, oheisessa kuvassa komeilee pikkuripaus saaliistani.

Ja pian se tulee taas, Dyykkaa kirja!, nimittäin! Ensi viikon torstaina saan taas mahdollisuuden adoptoida kirjallisuutta ilta- ja lomalukemiseksi, jes!

Lisäksi huomenna olisi tarjolla vaihtarimeiningillä toimiva Pokkarit vaihtoon- tempaus, jonne siis tuodaan X määrä pokkareita ja viedään X määrä pois. Valitettavasti en niihin kirjakarkeloihin ehdi, mutta ensi viikon dyykkauksessa voipi vierähtää koko päivä...

Ilmaisia opuksia on mahdollista saada haltuunsa myös Bookcrossingin kautta! Itse olen vain pari kertaa törmännyt crossaileviin kirjoihin - onkos kenelläkään enempää kokemusta tästä halvasta, hauskasta ja hyödyllisestä huvista? Myös muista kirjapippaloista saa vinkata!

* * *

POKKARIT VAIHTOON!

Ke 7.4. klo 10–11 C-rakennuksen aulassa ja
klo 12–13 MaA-rakennuksen ala-aulassa

Jano eli Jyväskylän aineenopettajaksi opiskelevat järjestää jälleen pokkareiden vaihtopäivän.. Kirjojen vaihtaminen tapahtuu tuttuun tapaan niin, että tuot pöytään pokkarin (tai useamman), josta haluat eroon ja otat tilalle jonkun toisen tuoman kirjan (tai niin monta kuin olet tuonutkin) ja lähdet tyytyväisin mielin kotiin uuden opuksen kanssa. Kaikki ovat tervetulleita vaihtelemaan pokkareita. Samalla voit ostaa haalarimerkkejä tai liittyä Janon jäseneksi.

Dyykkaa kirja!

Jyväskylän yliopiston kirjaston perinteinen dyykkauspäivä pääkirjaston ala-aulassa to 15.4. klo 9-20.

Meneekö taas puoli pulloa? Onko mahdoton vaateyhtälö ratkaistu?

2010-04-01T15:26:00.000+03:00

Kuten olenkin kertonut, ei yhteistyö talvella hankkmani Urtekramin dödön kanssa sujunut ihan mutkattomasti. Putelihan päätti salakavalasti tyhjentyä matkalaukkuuni junamatkan aikana, joten kelpo tuote loppui harmillisesti ennen aikojaan.

Tänään saankin jännätä, onko Logona samaa pataa UK:n kanssa, vai pitääkö se nesteet sisällään! Ainakin olen toistaiseksi (no ok, vajaan viikon käytön jälkeen..) ollut tyytyväinen tuohon pirteän keltaisella etiketillä varustettuun deodoranttiin! Tropic-tuoksu on "pehmeämpi" ja miedompi, kuin UK:n ruusu, mutta toisaalta tämä Logona vaikuttaisi muuttavan tuoksuaan hienoisesti päivän mittaan, mitä en vastaavasti havainnut Urtekramin dödössä. Plussaa kuitenkin Logonalle nopsasta kuivumisesta ja suurkiitos luomukosmetiikkaa myyvälle nettikauppa Biodelly.com:lle, jolta kyseisen dödöputelin testiin sain!

Edessä on nyt minimuotoinen pääsiäisloma kotikonnuilla, ja tarkoitus olisi käydä tutkailemassa Helsingin kirpparitarjontaa lauantaina. Kävi nimittäin niin, että eilinen pyörähdys samaisella kirpsulla, jossa itselläni oli myyntipöytä ihan hiljattain, päättyi parin tarpeeseen tulleen vaatekappaleen hankintaan, ja loppupäivä menikin intoillessa "..että siis ihan oikeasti, vau, löysin kirpparilta täydellisesti istuvia, makuni mukaisia kuteita, jotka olivat priimakuntoisia ja pilkkahintaisia!". Kyseisen yhtälön (epä)todennäköisyys on oikeastaan yksi suurimmista syistä, miksen aiemmin ole omaksunut kirppareita 'ostosalueekseni'. Mutta nyt siis näin - vihdoinkin!

Joku muuten kysyi joskus, voisinko esitellä kirppariostoksiani täällä blogissa. Toistaiseksi ostokset ovat olleet kovin vähässä, eikä niitä nytkään ole yllin kyllin, mutta katsotaan, ehkä jossain vaiheessa!

Seiska: Daily Eko

2010-03-31T21:48:00.003+03:00

Laiskan lukijan lista: Seiska, Savexpo-blogi, House of Eco. Siinä tämän postauksen aiheet! :-)

Hieman media-asiaa siis tähän väliin, mutta huomautettakoon heti alkuun, ettei otsikon numero millään lailla ole kytöksissä erääseen [mielestäni] suhteellisen turhaan lehteen!

Sen sijaan kyseinen numero on järjestysluku, joka kertoo Daily Ekon sijoituksen Cision Finlandin maaliskuun ympäristöblogirankingissa. Oho, positiivinen ylläri! Suurkiitos siis kaikille satunnais-, vakkari- ja muillekin lukijoille sekä kommentoijille - kaikille täällä enemmän tai vähemmän aikaansa kuluttaville, siis! :)

Alla vielä koko top kymppi, josta löytyy itselleni niin tuttuja kuin hieman vieraampiakin blogeja:

Top 10 -ympäristöblogit maaliskuussa 2010 Suomessa

1. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa http://leostranius.fi/

2. Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta http://tuukkasimonen.blogspot.com/

3. Gaia http://planeetta.wordpress.com/

4. SLL:n ilmastoblogi http://ilmastoblogi.wordpress.com/

5. Greenpeacen blogi http://blogi.greenpeace-online.net/

6. Villi planeetta (WWF Suomi) http://www.wwf.fi/villiplaneetta/

7. Daily Eko http://dailyeko.blogspot.com/

8. Ville-Veikko Mastomäki http://mastomaki.blogspot.com/

9. Ekofokus http://www.ekofokus.com/

10. Arkipäivän aktivisti http://arkipaivanaktivisti.blogspot.com/

Ja vielä lisää medialöpinää: Sain jokin aika sitten mielekkään toimeksiannon kirjoittaa pienen ruoka-aiheisen ekopostauksen Savexpo-messujen messublogiin, jossa vierailevina kirjoittajina toiminut myös mm. Kemikaalicocktailin Noora. Teksti ilmestyy sivuille ihan lähipäivinä (vinkkaan varmasti sitten!), ja parin viikon päästä sen voi myös lukea pääkaupunkiseudun aluelehdistä.

Loppuun vielä huomhuomhuom kaikille eettisestä & ekologisesta ostostenteosta kiinnostuneille, sekä etenkin Helsingissä tiistaina 6.4 majaileville:

Suomalaisten eettistä liiketoimintaa harjoittavien yritysten perustama verkkotavaratalo House of Eco avaa tuolloin ovensa, ja klo 17 voi piipahtaa webbiputiikin lanseeraustilaisuudessa Kaapelitehtaalla. Itse en valitettavasti pääse paikalle muiden kiireiden pitäessä minut keskisemmän Suomen puolella, mutta menkäähän ihmeessä ja raportoikaa sitten tänne!

Kuka on Ekoilija ja miltä hän näyttää?

2010-03-29T21:52:00.005+03:00

Eräs ystäväni (jolta minulla on lupa tämän pienen insidentin kertomiseen, ei huolta!) oli monen sattuman kautta löytänyt tiensä tähän blogiin ja tuli tuossa noin viikko sitten innoissaan raportoimaan minulle tästä sattumien summasta. Positiivisesta löydöksestään huolimatta eräs asia painoi hänen mieltään:

"Kun ei ois ikinä uskonut susta, siis päällepäin, että oot jo melkeen vuoden ollu noilla raiteilla! Kun sähän edelleen käytät ihan noita samoja vaatteita ja laukkuja ja juttuja ja sulla on sama tyyli!"

Tämä ajatustapa ei sinällään itseäni yllättänyt, sillä olin monesti itsekin punonut erinäisiä mielleyhtymiä ja assosiaatioverkkoja vihertelyn ja ulkokuoren välille.

Se, minkälaisia assosiaatioita ekoilusta saattaa kehkeytyä ei liene olennaista, vaan itseäni on - ehkä juuri oman alati karttuvan "ekokokemustilini" myötä - alkanut mietityttämään se, että näitä assosiaatioita ylipäätään tehdään. Jollakin tietyllä tavalla toimivan ihmisen tulee näyttää joltakin tietyltä. Kaipa näitä stereotypioiksikin kutsutaan.

Juu, minulla on edelleen käytössä esim. akryyli"neuleita" ja varmasti kovin epäeettisesti tuotettuja vaatteita, mutta en näe syytä 'heittää pois toimivaa tavaraa'. Se on joskus hankittu, ja se palvelee vielä X määrän aikaa. Sitten se ero vasta tuleekin esiin: Uutta vastaavanlaatuista EI tule hankittua.

Mutta sitten se toinen pointti, joka käsitteestä "Ekoilijan ulkonäkö" pistää korvaan. Alkuosa.

Ekoilija. Kuka hän on?

Hän on ehkä johonkin luukkuun kategorisoitu yksilö, joka yrittää ja ennenkaikkea haluaa elää kestävämmin. Hän ei ehkä välttämättä itse haluaisi olla mihinkään lokeroitu kaveri, mutta joku sen lokeroinnin on jollakin perusteella suorittanut ja samalla päättänyt, mitä sinne lokeroon mahtuu ja ei mahdu. Sinne esimerkiksi kuuluisi mahtua vaikkapa se tietynlainen ulkonäkö, ja muu ulkoiseen olemukseen liittyvää jää kylmästi kaapin toiselle puolelle. Heippa!

Ekoilija voi tosin yhtä hyvin olla kiireinen kuuden lapsen äiti, pr-firman edustaja tai vaikkapa sitten se kommuunissa asuva rastapää (ehkä yleisin stereotyyppi / oletus, johon olen törmännyt). Tosin nämä kaikki voivat myös olla jotain ihan muuta.

Toisaalta tämän kuvitteellisen Ekoilija-henkilön mielikuvaa ei ehkä edes pitäisi käyttää, sillä se tuntuu myrkyttävän ympäristöstä huolehtimisen tai vähintäänkin tekevän kestävästä elämäntyylistä jonkinlaisen hiekkalaatikkoleikin, johon kaikki eivät saa osallistua. Niin, tai halua, kiitos termistä syntyvän mielikuvan - ihan kummin vaan.

Se myös luo asiasta jonkinlaisen ääripäämeiningin. Olet tai et. Teet tai olet tekemättä. Piste.

Itselleni vihertely- ja ekoilu-termit ovat pilke silmäkulmassa käytettyinä sopineet kuin nenä päähän kuvaamaan muuttunutta elämäntyyliäni ja suhtautumista ympäristöön sekä elinympäristööni. Olisi kuitenkin jotenkin mielenkiintoista, mikäli puhuttaisiin vaikkapa pahistelusta ja Pahistelijoista sen sijaan, että sitä mahdollisesti fiksumpaa (?) elämäntyyliä riepoteltaisiin ja tönittäisiin esiin jotenkin omituisena. Ajatusleikit ovat kivoja!

Mutta sanottakoon jonkinlaisena summa summarumina näin: mieluummin ehkä näkisin ns. ekoilun normina kuin epänormina, ja stereotypiat nakkaisin ongelmajätelaatikkoon!

Kolme vanhaa ja kolme uutta turinaa

2010-03-29T09:41:00.002+03:00

Monessa viimeaikaisessa postauksessa on käyty paljon hyvää pulinaa kommenttiosiossa, ja vaikka uusimmat kommentit aina tuossa sivupalkissa näkyvätkin, ajattelin nostaa muutaman aiheen tähän piikkipaikalle. Sattuvat olemaan ruoka-aiheisia, mikä kielii siitä, että ravintoasiat selkeästi kiinnostavat ja puhuttavat!

Kommentteihin tulee yleensä todella paljon kiintoista faktaa, kiitos siitä!, ja vaikken aina itse osallistu keskusteluun, niin seuraan mielenkiinnolla ja oppimismeiningillä!

Ja jottei nyt mene ihan toistoksi tämä homma, niin laitanpa trion verran hieman uudempaakin asiaa kehiin.

Kirpparipöytäni vuokra päättyi lauantaina, ja mukavan voitokas settihän siitä kehkeytyi! Hieman piti roudata tavaraa takaisin, mutta kirpparikertoja tullee uusiakin, ja onhan tässä vielä tuo Netcyclerkin, jonka kautta voin pistää tavaraa kiertoon!

Sammutin Earth Hourin aikana kaiken mahdollisen palohälytintä lukuunottamatta ja lueskelin kynttilänvalossa. Vaikka tapanani onkin himmata valoja tuntia ennen nukkumaanmenoa tai ainakin pitää kone kiinni, oli kynttiläkikkailu sen verran kivaa, että tuumin Nimman ja Mimin tapaan, josko sitä voisi viettää useampiakin tunteja viikostaan kynttilöiden ympäröimänä :-)

Karmean harmaasta säästä huolimatta tuli viikonlopun aikana lepuutettuja hermoja kävelylenkeillä yhteensä kuuden tunnin verran! Sama harmaus näyttää jatkuvan tänään, mutta uuden "addiktioni", kotitekoisen luomuviilin + luomutahinin voimalla jaksan kevyesti painaa vielä puolisen arkiviikkoa, eli kunnes pääsiäisloma koittaa!

"Addiktion" lisäksi aamiaispöydästä löytyi pääsiäismäiseen tyyliin pari keitettyä kananmunaa (löysiä!) sekä verigreipin puolikas. Luomuja kaikki!

Huippua maanantaita kaikille!

Sammutatko?

2010-03-27T17:35:00.003+02:00

Niin, tänäänhän sitä vietetään, paljon puhuttua Earth Houria, nimittäin. Kyseessä on kenties suurin, maailmanlaajuinen ilmastokampanja, jonka, öh, "viettoon" kuuluu valojen sammuttaminen tunniksi. Illalla puoli yhdeksän ja puoli kymmenen väliseksi ajaksi siis pimenee monessakin paikassa, esim. monet yritykset ovat lupautuneet himmentämään soihtunsa, ja myös erinäiset valaistut nähtävyydet, kuten Eiffel-torni, pimenevät.

Kuvalähde.

Australiasta vuonna 2007 liikkeelle lähtenyt WWF:n kampanja on levinnyt lähes niin laajalti, kuin vain voi, ja tänä vuonna pikkuruinen saarivaltio Tuvalu pimenee kokonaan.

Siinä missä toisaalla roudataan jopa kynttilät mukaan kekkereille Earth Houria silmällä pitäen, o llaan toisaalla sitä mieltä, ettei tällaisella tempauksella ole juurikaan pohjaa.

Kuinkas moni on suunnitellut kuuluvansa sammuttajiin?

No, toimisipa valaistuksensa kanssa niin tai näin, kannattaa ainakin muistaa siirtää kellojaan tunnilla eteenpäin, mikäli mielii mukaan kesäaikaan. :)

Muuta aiheeseen liittyvää:

Ekoteko #26: Elektroniikkakikkailua ja 800 kilowattituntia

2010-03-26T08:02:00.001+02:00

Oho! Huomasin, ettei ekotekoja ole tullut numeroitua entiseen tahtiin, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö ne olisivat olleet olemattomia! Ehkä niihin ei enää vaan tule reagoitua samalla tavalla..?

Mene ja tiedä, mutta tässäpä pitkästä aikaa numeroitu ekoteko!

Itseasiassa sivusinkin tätä asiaa jo viime huhtikuussa ekoteossa #12 "Laturit irti!", mutta idea jalostui tässä hiljattain.

Olen siis ruvennut hyödyntämään mahdollisimman paljon yliopiston päivät-pitkät-auki-olevia tietokoneita. Kouluhommia on toki kiva tehdä kotosalla omassa rauhassa, mutta kun en mitenkään ylitsepääsemättömän matkan päässä kampukselta asu, niin happihyppely kävelylenkin muodossa valmiiksi päällä raksuttavan koneen luokse on itseasiassa ihan mukavaa sekin!

Olen myös ottanut tavaksi sammuttaa näytön lähtiessäni, sillä se syö yhtä paljon - ellei jopa enemmän - virtaa kuin keskusyksikkö. Suljettuna olevan kotiläppärini piuhaa en pidä pistorasiassa, enkä myöskään enää pidä laitetta minkäänlaisessa "sleep"-tilassa, kuten joskus tapasin tehdä.

Vastikään saapuneen sähkölaskun mukaan vuosikulutukseni olisi 790 kWh. Täytyy myöntää, etten oikein osaa arvioida onko tämä yksinasuvalle paljon vai vähän, mutta energiasyöppöiset elintavat olen ainakin hyvin pitkälti heittänyt romukoppaan.

Osaisikohan joku kertoa?

(Lisäys: Löytyi muuten GreenSnapperin sivuilta miniuutinen aiheeseen liittyen: Tietokoneen sulkeminen voi pelastaa työpaikkoja.)

Lihansyönnin merkitys ilmastonmuutokselle arvioidaan uudelleen

2010-03-25T15:07:00.000+02:00

Nyt pukkaa vähän tiheään postausta postauksen perään, mutta mitähän ihmettä tästä äsken silmääni osuneesta uutisesta nyt pitäisi olla mieltä?

"YK aikoo selvittää uudelleen lihan kulutuksen osuuden ilmastonmuutoksen aiheuttajana. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan lihansyönnin vähentäminen ei hillitsisi ilmaston lämpenemistä niin tehokkaasti kuin on luultu.

Amerikkalaisen California-Davis -yliopiston tutkija Frank Mitloehner väittää, että päästöjä voidaan kyllä vähentää, mutta ei karsimalla lihan ja maidon kulutusta. Lehmien ja sikojen syyttäminen ilmastonmuutoksesta on vailla tietellistä pohjaa, Mitloehner sanoo."

Jotenkin näitä maailma-ei-olekaan-litteä -tyylisiä uutisia tuntuu putkahtelevan koko ajan esiin, kuten hiljattain "kovien" rasvojen pahistittelin katoaminen jne.

Käsittääkseni lihan tuottaminen kuitenkin kuluttaa melko paljon vettä, eikö?

Hiukset ja hymy

2010-03-25T14:19:00.010+02:00

So far so good!, vai mitenkäs asia pitäisi liki kahden viikon shampoottomuuden jälkeen ilmaista?

..ja kuiva + harjattu versio!

Viikonloppuna teki tiukkaa, mutta sinnittelin ja hoo-kaks-oo-huuhtelin oikein tunteella. Kannatti, sillä nyt hiukset tuntuvat aikas ilmavilta!

Heh, omituista nähdä oma hiuspehkonsa lintuperspektiivistä, ja jokseenkin omituista oli myös ko. kuvan ottaminen! Näkee aika hyvin, ettei kuukausi sitten hiuksiin isketty kasviväri ole superpeittävä, vaan loi vanhojen blondiraitojeni päälle ikäänkuin läpikuultavan kalvon. Eli nätti juurikasvukin paistaa hieman..

Jännää on myös se, että juuri kun olin näpyttelemässä tätä postausta, kävi Nevie kommentoimassa vesipesupostaukseeni näin:

" Itse en mitenkään erityisemmin pese latvoja, jotka muutenkin tahtovat kuivua vähän liiankin kanssa, mutta päänahkaa kannattaa varsinkin alussa hangata ihan kunnolla ja käyttää lämmintä vettä, kuten joku jo taisikin mainita. Hiukset eivät mielestäni tunnu mitenkään erityisen raskailta, mutta tuuheammilta ja ne nousevat päänahasta ihan eri tavalla kuin shampooaikana. Ei siis tarvitse käyttää muotoiluaineita siihenkään :)"

Tässä vielä pieni hiuspesuaikajana:

Lokakuussa viisi vuotta kestänyt kampaajashampoorumba loppui ja vaihdoin vihreän kosmetiikan palaan. Tammikuussa alkoi palan käyttö kutittaa päänahkaa ihan mielettömästi ja käytin n. kaksi kuukautta Essential Caren mietoa yrttishampoota. Nyt takana pari viikkoa shampoottomuutta!

Näillä eväillä siis eteenpäin, kunnes homma menee mahdottomaksi ja lähmäiseksi. Jos menee!

Lisäys: Myös täällä kokeillaan shampoottomuutta!

Universaalisti puhtaat kengät

2010-03-25T07:41:00.001+02:00

Vuodenvaihteessa blogissani oli puhetta siivousaineista ja mainitsin tuolloin saaneeni putelin yleispuhdistusaine Universal Stonea käyttööni. Myrkytön, 100% luonnollinen ja täysin biohajoava tuote joka sopii kaikille kodin pinnoille täytti "kriteerini" helposti, ja olenkin putsannut sillä ihan kaiken kaakeleista lavuaareihin. Olen aina ollut siivousaineiden kanssa jotenkin "hysteerinen" (Apua, syöpyykö mun käsi jos tätä tulee iholle?!) ja käytän tiskatessakin käsineitä (vaikka tiskiaineenikin siis on tätä nykyä myrkytöntä sorttia!), joten senkin puolesta olen nyt voinut olla turvallisemmin mielin kiillotellessani ja puunatessani.

Alkuviikosta sainkin sitten neronleimauksen...

...sitähän voi varmaan käyttää myös kenkien putsaukseen!

Vielä en ole ehtinyt laittaa ex-valkoisia Reebookejani totaalisen perusteelliseen valkaisuun, mutta pikkuisen läntin verran olen ehtinyt testata.

Tuota kyseistä länttiä olen joskus viime vuoden puolella yrittänyt huonolla menestyksellä putsata pois, mutta US:llä se hävisi suht helposti. Jahka pääsen kunnolla riehumaan muovisienen kanssa, ovat popot pian kuin uudet! :)

Kirpparille vie mun tie...!

2010-03-22T07:20:00.002+02:00

Huuuuuuuhhuijakkaa!

Viikonloppu vierähti rankan rattoisasti tämän viikon kirppiskeikkaa valmistellen. Myytäviä kamoja kaivelin esiin kämppäni joka nurkasta ja vielä vintin verkkovarastostakin - saldona viisi sinistä IKEA-kassillista tavaraa - hinnoiteltavaa siis riitti!

Vuoden 2009 aikana tein kolme myyntikeikkaa läheiselle itsepalvelukirppikselle ja tänään alkanut myyntirumba on siis itselleni vuoden 2010 ensimmäinen. Myytävien tavaroiden joukossa on kerta kerralta ollut yhä enemmän tykkään-mutta-pärjään-oikeasti-ilmankin -tavaraa, ja mukana ovat toki myös perinteiset kategoriat, kuten olen-täysin-kyllästynyt, en-tee-tällä-yhtään-mitään sekä en-ole-käyttänyt-aikoihin. Ah, ja tottakai ne turhaksi osoittautuneet heräteostokset!

Tein muuten joidenkin tavaroiden (kuten DVD-leffojen) kohdalla pikaisen Netcycler tsekkauksen - sattuisikohan joku kaipailemaan juuri näitä? Tällä kertaa ei tärpännyt, mutta pitää kyllä kirppiskeikan jälkeen tehdä perusteellisempi NC-katsaus.

Kirpputorikonkarius on minusta kaukana (vaikka naperona tulikin usein vietettyä sunnuntaiaamut kirppareita kierrellen koko perheen voimin), mutta pari pointtia on itselleni noussut mieleen kiertely- ja myyntikeikkojen lomassa.

Älä hinnoittele tunnearvon mukaan
Mielestäni kirpputorien idea on win-win tilanne: Pääsee eroon itselle turhasta tavarasta suht vaivattomasti samalla, kun joku toinen hyötyy ostamalla ko. kamppeen huomattavasti halvemmalla, kuin uutena. Tavaraan liittyvät henk.koht. muistot eivät ostajalle välity, eivätkä ne välttämättä paljoa tämän vaakakupissa painaisikaan.. Koitan itse hinnoitella tavarat siten, ettei potentiaalisen ostajan tarvitse perustaa ostopäätöstään hintaan, vaan itse tavaran laatuun ja tarpeellisuuteen.

Älä myy rikkinäistä
Näin kerran kirppiksellä leivänpaahtimen, johon oli myyjän toimesta teipattu lappu "Rikki! Toimii vain satunnaisesti!" ja hintana kymmenen kokonaista euroa. Jollei ole leivänpaahdinkeräilijä niin en oikeastaan näe ideaa, miksi semirikkinäisestä kapistuksesta pyydetään noinkin korkeaa hintaa - sillähän saa melkein uuden! No, onpahan ainakin kohteliasta ja rehellistä ilmoittaa asiasta etukäteen...

Muita hyviä käytännön vinkkejä kirpparielämään otetaan ilomielin vastaan!

Mitä kannattaa ostaa luomuna?

2010-03-21T10:08:00.002+02:00

Kuinkas moni kuunteli eilen ihka ensimmäistä Uusi Musta -radioshowta?

Suoraa lähetystä en itse ennättänyt seuraamaan, mutta väliäkös sillä, kun YLE Areenasta löytyy tuo liki parin tunnin mittainen show jälkikäteenkin kuunneltavaksi!

Aiheena oli siis Onko luomu parempaa?, ja asiaa puimassa oli Uusi Musta -duon lisäksi porukkaa mm. Eviran taholta. Pohdittiin luomun terveellisyyttä, eettisyyttä ja ekologisuutta ja annettiin aihetta omien kulutustottumusten pohdiskeluun. Tykkäsin!

Parituntisen aikana nousi esiin myös se tosiasia, että luomu on melkoisen hintavaa, minkä kyllä jokainen kuluttaja varmaan on huomannutkin... Itse olen hyvin pitkälti sillä kannalla, ettei ruoasta kannata tinkiä, sillä se on kuitenkin sekä poltto- että rakennusainetta kehollemme, mutta esim. yli 7 euroa per luomuavokadokilo tuntuu toki paljolta. Liiankin paljolta, jotta vain sivuuttaisi asian olankohautuksella ja suuntaisi kassalle.

Mutta! Tietyt raaka-aineet vaikuttaisivat olevan tärkeämpiä saada luomuna kuin toiset, ja The Daily Green -sivustolta löysinkin listat sekä ehdottomasti luomuna ostettavista sekä niistä vähemmän tärkeistäkin. Näistä hyötyy niin tarkan euron vartija kuin terveysintoilijakin!

Nämä kannattaa ostaa luomuna (Lisäperustelut)

Liha
Maito(tuotteet)

Kahvi

Persikat
Omenat
Paprikat
Selleri
Nektariinit
Mansikat
Kirsikat
Lehtikaali ja muut lehtivihreät
Viinirypäleet
Porkkanat
Päärynät
Perunat
Tomaatit

Näitä voi turvallisemmin mielin ostaa "taviksina" (Lisäperustelut)
Sipuli
Avokado
Maissi
Ananas
Mango
Parsa
Herneenpalot
Kiwihedelmät
Kaali
Munakoiso
Papaija
Vesimeloni
Parsakaali
Tomaatti
Bataatti

Jenkkeihinhän nämä ohjeet ovat laaditut, mutta eiköhän niitä voi osittain täälläpäin maapalloakin noudattaa.

Nyrkkisääntönä voisi kai melkein sanoa, että eläinkunnan tuotteet sekä ohutkuoriset / kuorineen syötävät ehdottomasti luomuna. Muistan myös kuulleeni niksin, jota voi soveltaa esim. ei-luomuihin paprikoihin ja viinirypäleisiin:

Isoon kulhoon vesi-etikkaseosta, johon syötävät vartiksi kylpemään. Perusteellinen huuhtelu + kuivaus, ja iso osa torjunta-aineista on poissa!

Vihertävä teksti, josta puuttuu punainen lanka

2010-03-19T13:45:00.001+02:00

Laitetaas tähän väliin hieman spontaania ajatusvirtaa, josta varmaan jää punainen lanka puuttumaan.

Pohjafaktaa: Tammikuussa postailin H&M:n ekovaatteista ja hiljattain bongasin jostakin ruotsalaisblogista kuvia samaisen putiikin luomusertifioidusta kosmetiikasta. Tällä viikolla olen huomannut joissain kotimaisissakin blogeissa kuhinaa kyseisistä tuotteista ja viherilmiö itsessään on nostattanut paljon ajatuksia puolesta ja vastaan.

Kun perjantaina 13. pvä maaliskuuta 2009 huomasin peilistä tuijottavan ympäristökriminaalin ja turhuustuhlarin en oikeasti tiennyt ns. ekoilusta mitään. En tälläkään hetkellä ole vihertiedon maisteri, mutta ainakin hitusen verran valistuneempi, kuin vuosi sitten. En silloin tiennyt niin yhtään pienenkään piirun vertaa mistään - en varmaan olisi osannut parhaalla tahdollakaan valita suurempaa ympäristöpahista taisteluparista lentorahti vs. meriteitse tulevat kamppeet ja romppeet. No okei, ehkä juuri ja juuri.

Se, että olen oman normaalin arkielämiseni puitteissa pyrkinyt perehtymään kestävämpään elämäntyyliin on ehkä pikkuhiljaa johtanut siihen, etteivät "yksityiskohdat" enää kuohuta samalla tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että yksittäinen ekopahistelu tai ekoteko eivät keikauta venettäni enää samassa mittakaavassa kuin alkumetreillä, sillä nyt omaan "ekotaustaa", johon tekojani suhteuttaa, tyyliin:

"Jos on käynyt kahdesti kaupassa ja toisena kertana ostanut muovipussin, on se 50% ostokerroista. Jos muovipussi päätyy mukaan kerran sadasta, on se vain 1%."

(Okei, ontuva esimerkki, mutta pointti varmasti tuli selväksi.)

Hennes & Maurizin kierrätyspaitoihin ja vähämyrkkyisempiin meikkeihin tämä liittyy enimmäkseen juurikin suhtautumiseni osalta. En yli-innostu (enkä etenkään ryntää tai kehota hankimaan mitään vain siksi, että se on 'ekoa'), en suurennuslasin kanssa etsi porsaanreikiä vaan lähinnä toivon, että a) ko. ketjun toiminnassa oikeasti on jotakin vihertävää myös vihreän verhon takana ja että b) ne, jotka H&M:llä tapaavat asioida, nappaavat kaupasta mukaansa näitä vihreämpiä vaihtehtoja. Niin ja c) että henkkamaukka ei jätä tätä "tempaukseksi" vaan jatkaa oikeasti yhä vihreämmällä linjalla.

Mieluusti lisäisin vielä "sen perinteisen" d) että kuluttajat heräävät ajattelemaan kuluttamistaan yleisesti: ei siis vain sitä, mitä ostavat, vaan sitä että ylipäätään ostavat ja miksi. Kun kyseessä on kulutushysteriaa likipitäen lietsova (huom! oma mielipide) ketju, en kuitenkaan näe sitä mahdollisena.. Olisihan se erikoista nähdä ko. tavaratalon ikkunassa mainos: "Nyt tarjolla uusia luomumeikkejä! Tule ostamaan - mutta vain siinä tapauksessa, että oikeasti tarvitset!". Heh.

Joten, hmm, mitähän nyt olinkaan tämä rönsyilevän, punalangattoman tekstin päätteeksi sanomassakaan?

Varmaan jotakin sen suuntaista, ettei kestävämpi elämäntyyli määrity sen mukaan, mitä ostat, vaan sen mukaan, miten kokonaisvaltaisesti katsoen on ja elää. Siihen toki liittyy vastuullinen kuluttaminen, mutta kolmen vartin tulikuumia suihkuoleiluja ja vaikkapa ympäristölle haitallisten pesuaineiden käyttöä ei muutaman euron Ecocert huulirasvalla kuitata.

Vesipesuvastauksia

2010-03-19T10:09:00.001+02:00

Suurkiitos kaikille edellisen postauksen hiuspesuasiaa koskien! Kommenttilaatikkoon tulvi sen verran paljon tsemppailuja, varoitteluja, hyviä kokemuksia ja muuta turinaa, että ajattelin reagoida niihin näin omassa postauksessaan.

Haluan siis korostaa, että kyseessä on kokeilu, enkä ole aikeissa elää väkipakolla vesipesujen varassa jos hiukseni alkavat muistuttaa Flora-käsittelyn saaneita taikka tuoksahtamaan ummehtuneilta tai muuten vaan epäilyttäviltä. Olen pohjimmiltani kuitenkin melko mukavuudenhaluinen ja omista rutiineistani suuresti nauttiva ihminen, mutta sellainen jännä, pieni kokeiluhalukkuus on nostanut päätään ja yritän lisäksi oppia olemaan edes hitusen ennakkoluulottomampi.

Jos siis vesipesu vetää vesiperän (hehheh), palaan takaisin shampoopesujen tielle, mutta ehkäpä harvakertaisemmalle sellaiselle. Jotenkin epäilen, että nykytallaaja on liian tottunut pesemään kuontalonsa todella tiheään, vaikkei aina olisi tarvetta kuin ehkä huuhteluun..? Ehkä vesipesu voisi toimia samaan tyyliin, kuin vaatteen tuuletus (pidentää vaatteen "käyttöikää" ennen varsinaista konepesua).

Käytän muotoilutuotteita satunnaisesti, joten nehän täytyy toki saada kuontalosta pois. Ehkä siis pesen shampoolla silloin, kun siihen oikeasti näyttää olevan tarvetta? Pahahan se on näin etukäteen mennä sanomaan, mihin suuntaan homma kehittyy, ja mitä muotoilutuotteita koen tarvitsevani - vai koenko tarvitsevani niitä?

Vasta kuusi shampootonta päivää on nyt takanapäin, joten mitään en vielä sano mihinkään suuntaan. Kuusitoista olisi sopivampi arviointikohta. :) Olinhan alkuun täpinöissäni palashampoostakin, mutta jouduin toteamaan sen itselleni jokseenkin kehnoksi vaihtoehdoksi: kolmen kuukauden jälkeen hillitöntä kutinaa - pesutehossa ei vikaa! Tosin siihenkin olen nyt saanut kaikenlaisia vinkkejä etikkahuuhtelusta päänahan käsittelemiseen kookosöljyllä, joten saatan jossakin vaiheessa kokeilla myös niitä.

Jos joukossa on pitkä- ja (etenkin) paksuhiuksisia epä-shampoilijoita, kuulisin mielelläni heidän kokemuksiaan: tuntuvatko hiukset raskailta? Puhdistuvatko pituudet yhtä hyvin / huonosti kuin tyvi? Onko jotain erityisiä niksejä?

Itselläni lähtee nyt tarkan tutkiselun alle mm. Elämäni ilman shampoota -blogi, josta pikaselauksella pisti silmään mielenkiintoinen, mm. kaurapuuroa, yrttiteetä ja hunajaa sisältävä hiusnaamio.

Shampootonta asiaa patonkimaan kieltä taitaville löytyypi täältä: La méthode no poo.

Ja kerta kiellon päälle: En siis halua julistaa luopuvani kaikista shampoista ikuisiksi ajoiksi, vaan kokeilen, pärjäänkö ilmankin. :)

Kemikaaliminimalismi ja vesipesukokeilu

2010-03-15T22:24:00.001+02:00

Vaikka olenkin tykännyt innolla etsiä taviskosmetiikalle vaihtoehtoja - etenkin toimivia! - sekä intoilla luomukosmetiikkalöydöistä ja esim. bloggailun kautta saaduista testereistä, on minua silti jo pidemmän aikaa kiehtonut ajatus oppia pois suurimmasta osasta "turhakeihonhoitotuotteista".

Hyvänä esimerkkinä toimii suihkugeeli. Mikään suurkuluttaja en ikinä ole ollut, mutta satunnaisesti olen tykännyt hieroa kroppaani hyväntuoksuista pesuainetta ja halusinkin löytää hyvän luomuvaihtoehdon. Sellaisen saatuani huomasin, ettei sitä oikeastaan tulekaan käytettyä. Vesi ja kuorintakinnas tai karkea merisuola riittävät!

Järki täytyy toki ottaa käteen, eikä pyristellä asioista eroon vain pyristelemisen itsensä vuoksi. Jos iho kaipaa kosteuttajaa - eikä kookosöljy jostain syystä toimisikaan - voi mielestäni etsiä käsiinsä ihan "oikean" kosteusvoiteen. Mielellään toki parabeenittoman ja silikonittoman luomusertifioidun vaihtehdon!

Kemikaalishampoosta siirtyminen luomupalapesuun oli itselleni varsinainen erävoitto! Sitten tapahtui vaihto nestemäiseen, myrkyttömään yrttishampooseen päänahan kutinan takia, ja tuubin ollessa varsin pieni, päädyin pihistelemään määrissä ja miettimään, josko ilmankin pärjäisi.

Ajatus hiusten vesipesusta kyti - hiusten alla - pari viikkoa, ja tänään koklasin ensimmäistä kertaa puhdistaa kuontaloni yksinomaan vesihanan antimilla!

Sekä usko että toivo shampoottomasta elämästä ovat vahvoja, mutta katsotaan, miten käy. En halua töhnäisiä enkä tunkkaisen hajuisia hiuksia Kemikaaliminimalisti-tittelin hinnalla, mutta katsotaan, saisinko niitä shampookertoja vähennettyä edes kertaan tai kahteen kuussa.

Palashampooprojekti -kategorian nimen voisi melkein vaihtaa Shampooprojektiksi. :)

Luomudödö petti: Puoli pulloa junamatkan aikana

2010-03-14T20:44:00.004+02:00

Vaikka naputtelin edellisen postaukseni hieman yli viikko sitten, käydään kommenttiosiossa edelleen vilkasta keskustelua seka- ja kasvissyöntiin liittyen. Lue ja / tai osallistu täällä!

Tämä postaus minun piti sen sijaan kirjoittaa jo perjantaina, mutta sitten jooga imaisi mennessään ja uppouduin Magnus Appelbergin vetämällä kolmipäiväisella mysore-kurssilla uusiin asanoihin. Jooga on siitä hauskaa puuhaa, että samalla kun kroppaa väännetään solmuun, niin niitä solmuja sen sijaan aukeaa tuolta pääkopasta. Näin ainakin minulla!

Mutta sitten itse aiheeseen, eli ekodödöön. Postailinkin siitä tammikuussa, ja se taisi kerätä ennätysmäärän kommentteja. Aihe siis kiinnostaa, myös muita kuin itseäni. :)

Kirjoittelin silloin vastikään hankkimastani Urtekramin Ecocert-merkillä varustetusta dödöstä, joka periaatteessa on toiminut moitteetta. En löydä sille erityisempiä ylistyssanoja, mutten toisaalta mitään supernegatiivistakaan. Dödölitkun tuoksu ei ole liian pistävä, mutta melkoisen hitaasti kuivuvaa tavaraa se on. Ainakin itselläni, ei-niin-paljon-hikoilevalla, se pitää hyvin, enkä koe tarvetta lisäillä sitä pitkin päivää.

Pahis vasemmalla.

Moni kuitenkin kommentoi tammikuiseen postaukseeni, että se tuntuu kuluvan melkoisen nopsasti loppuun. Allekirjoitan tämän. Itselläni hupeni nimittäin puoli pulloa junamatkan aikana pari viikkoa sitten.

Jep, onhan se pallo aika pieni, joten välillä kainaloon tulee sipaistua hieman liikaakin dödöä ihan vahingossa. Mutta korkin ja pallon yhdistelmäpä vasta murheenkryynin muodostaakin, sillä ihan normimeiningillä sulkemani dödöpullon sisällöstä valui todella suuri määrä matkalaukkuni sisuksiin tahmaten sekä vuorauksen että itsensä (kuin siirappia olisi valuttanut!).

En tiedä onko oma dödöpulloni maanantaikappale tai muuten vaan sekundaa, mutta harmittaa silti.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin - ihan kuten shampoopalan aiheuttaman kutinankin kanssa. Kuten siis muutamaan otteeseen olenkin maininnut, sain erinäisiä luonnonkosmetiikkaputeleita testattavaksi SkinOrganics Finlandilta. Joukossa oli myös pienenpieni testeri Earth Linen voidemaisesta dödöstä, joka hyvän levittyvyydensä puolesta vaikuttaa hyvinkin riittoisalta. Katsotaan, kuinka kauan 7ml testerini kestää! Laukkuunräjähtämisongelmaa ei pitäisi olla, kunhan muistaa laittaa korkin edes väljästi kiinni, heh.

Uusi tuttavuus!

Mitään suurempia hehkutuksia en osaa (enkä välttämättä edes vielä uskalla) tehdä, mutta parin käyttökerran jälkeen voin ainakin todeta tämän kuivuvan Urtekramin versiota nopeammin. Tuoksu on ehkä hieman pistävämpi, mutta saattaapi olla mieltymyskysymys.Alumiiniton se ainakin on!

Onko kenelläkään pitempiaikaista kokemusta ko. dödöstä tai muista voidemaisista (eko)dödöistä?

PS: Hiushuone Korennossa hiukseni värjännyt Anna muuten kävi reilu viikko sitten kommentoimassa blogiini seuraavasti:

"Voisin omakohtaisesti suositella Acorelle-merkkkistä deoa jossa on sekä alunaa(eli kiveä) uutteena plus eteerisetöljyt ja tuon tehokkaampaa en ole vielä luonnonkosmetiikasta löytänyt. Tietysti kaikki ei toimi samalla tavalla kaikille, mutta olen itse tuskaillut pitkään hikoilun kanssa ja tuo on niitä harvoja joka toimii."

Lihaako luulet syöväsi?

2010-03-07T10:19:00.003+02:00

Jos voisin kirjoittaa kirjeitä itselleni jonnekin hamaan menneisyyteen, sepustelisin satavarmasti ainakin lihasta. Lihansyöntiä en nykyisellään varsinaisesti karsasta, mikäli eläin on saanut eettiset elinolot ja luonnonmukaista sapuskaa elinkaarensa aikana. Se, mitä karsastan, on tehotuotettu ja lisäaineilla kyllästetty lopputulos - kuten esimerkiksi kalkkunaleikkele, jota omasta jääkaapissani usein löytyi.

Siispä kirjoittaisin itselleni esimerkiksi näin...

Rakas terveydestäsi mielellään huolta pitävä Daniela,

Tiesitkö, että valitessasi sen 2% rasvaa sisältävän fileeleikkeen pakettimerestä, et suinkaan saa salaattisi lisukkeeksi 98% lihaa sisältävää tuotetta. Itseasiassa paketin ja suojakaasun uumenissa on vain kaksi kolmasosaa lihaa ja loppu on sellaista, mitä et välttämättä sisääsi halua. Usko pois.

Tiedän, että syöt näitä leikkeleitä mm. proteiinin tuoman kylläisyydentunteen toivossa, mutta itseasiassa saat sisuksiisi myös supernopeita hiilihydraatteja, kuten perunatärkkelystä, glukoosia sekä maltodekstriiniä - kyllä, juuri sitä, jota myös palautusjuomaasi toisinaan olet ladannut sen nopean imeytymisen vuoksi nopeutuneen palautumisesi toivossa!

Lisäksi elimistöösi päätyy arominvahvennetta, surullisenkuuluisaa natriumglutamaattia (joka myös E621 -nimeä kantaa), jonka epäillään vahvasti vaikuttavan hermostoon ja esim. huijaavan sinua syömään enemmän tekemällä ruoan keinotekoisesti maukkaammaksi.

Olen varma, että jo nämä faktat veisivät sinulta ruokahalut, sillä et juuri turhasta tärkkelyksestä piittaa. Haluan kuitenkin kertoa sinulle myös sen, että kryptisiltä näyttävät E-koodit, tuttavallisemmin lisäaineet, sisältävät mm. aineita, joiden on eläinkokeissa todettu aiheuttavan syöpää. Tällainen on esimerkiksi Natriumnitriitti, E250 - ja hei, ihan turha mennä kyyläämään niitä muita leikkelepaketteja, sillä melko samaa soopaa niissä kaikissa on!

Ja eikös itseasiassa tunnu hullulta, että näiden mystisten koodien taakse kätkeytyy aineita, joiden on tarkoitus parantaa tuotteen koostumusta? Onko tuote laadultaan niin käsittämättömän heikko, että tarvitaan kemistejä ja laborantteja avuksi? Vuonna 2010 tulet myös lukemaan itseäsi suututtavan ja puistattavan uutisen, jonka mukaan sekalainen kombinaatio lihaa, ruhoa ja teurasjätteitä pian LIIMATAAN yhteen hienoa kimpaletta muistuttamaan. Kannustan siis sinua olemaan kiinnostunut ruokasi koostumuksesta myös silloin, kun luulet tietäväsi, mitä se sisältää!

Mikäli lisäksi olet yhtään kiinnostunut lihasi alkuperästä, voisit esimerkiksi miettiä, miten lautasellesi päätynyt eläin on elänyt ja mitä se on syönyt. Jos kerta itse olet mitä syöt, niin samoin on myös syömäsi eläin. Jos syöt onnettomissa oloissa eläneen eläimen, jolle ehkä syötettiin geenimanipuloitua ruokaa, niin miksikäs mahdat itse muuttua?

Niin että lihaako luulet syöväsi? Mietihän uudelleen!

(Ja sattuipa sopivasti, että löysin tämän uutisen juuri blogipostauksen julkaistuani: Brasilialainen liha kaukana luonnonmukaisesta)

Virtuaalikierrätyskeskus!

2010-03-03T07:27:00.002+02:00

Meneepäs taas monimutkaiseksi tämä homma, kun biopolttoainekin on saanut ekopahistuomion. Itseasiassa se on nähtävästi rankattu jopa tavallista bensaa haitallisemmaksi, sillä niin rapsi-, soija kuin palmuöljykin näyttäisivät välillisesti nostavan päästöjä sen sijaan, että laskisivat niitä (kuten EU edellyttää).

No, asia ei suoraan kosketa minua, sillä en omista autoa. Asiat eivät siis osaltani muutu ko. uutisen myötä mutkikkaammaksi - itseasiassa olemiseni ja elämiseni jopa helpottui viime viikolla: Katriinan kauppa alkoi nimittäin myymään luomuvihanneksia ja -hedelmiä! Valikoimassa on kaikkea veriappelsiinista munakoisoon, ja mikä parasta: irtona ja alemmilla kilohinnoilla, kuin esim. Sokoksella! Ja valikoima on huikeasti laajempikin, mahtavaa!

Toinenkin mahtava juttu, josta sain viime viikolla kuulla on "Virtuaalikierrätyskeskus" Netcycler, joka toimii yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Kyseessä on siis palvelu, jossa voi vaihtaa, lahjoittaa, myydä ja ostaa käytössä testattua tavaraa.

Palveluun naputellaan omistamansa tavarat, joista haluaa päästä eroon, sekä tavarat, joita toivoo tilalle. Netcycler yhdistää yhteensopivat tavarat ja toiveet ja ehdottaa vaihtokauppoja, ja on kaikin puolin helppokäyttöinen.

Palvelussa vaihtuu tavara jo tiuhaan tahtiin vaikka onkin vielä toistaiseksi suljetussa testitilassa, MUTTA Netcyclerin porukka on luvannut, että klikkaamalla itsensä tänne tänään (keskiviikkona) ja kirjoittamalla lisätietokohtaan "Daily Eko", saa kutsun palveluun ja pääsee vaihtarigeimeihin mukaan! Hophop siis kierrättämään!

Itse koukutuin heti selailemaan, mitä ihmiset itselleen toivovat - ja katsomaan löytyykö kaapeistani näitä tavaroita. Tällä tavalla on näköjään mahdollisuus päästä eroon sellaisestakin itselleen turhasta tai ylimääräisestä tavarasta, jota ei jostain syystä kirpputorille viitsi kiikuttaa!

Huteja ja kriittisen ajattelun opintoja

2010-02-27T09:48:00.001+02:00

On aina mukavaa kuulla, että blogini on onnistunut inspiroimaan jotakuta. On aina mukavaa kuulla, että joku on oppinut blogistani jotakin uutta. On myös aina kiva lukea kommenttiosiossa käytävää keskustelua ja sitä kautta oppia itse ihan hirveästi.

Daily Eko kun ei sinällään ole mikään opas, eikä virheettömäksi oppaaksi / absoluuttiseksi totuudeksi pyrkiväkään, vaan paikka, jossa voin pohtia vihreitä vaihtoehtoja ja kestävän elämän konsteja. Toisinaan tulee pahoja huteja, mukaekoiluun sortumista tai muuten vaan harhalyöntejä.
Mutta hudithan eivät haittaa, sillä juuri niiden kautta olen varmaan oppinut eniten.

Kun "herää ekoilemaan" puhtaasti terveydellisten seikkojen vuoksi, ei välttämättä aina osaa (ainakaan alkuun) katsoa pintaa syvemmälle. Biojätepussit, energiansäästölamput, alhaisen pesulämpötilan tehopesuaineet, luomuhedelmät... Sitä ei heti hoksaa, että tällaiset hyviltä vaikuttavat vaihtoehdot saattavat olla reilusti energiaa valmistusvaiheessa kuluttavia, hankalasti kierrätettäviä, energiansäästöominaisuuksistaan huolimatta luontoa myrkyttäviä tai terveellisyytensä ohella lentorahdilla tuotuja ja siten varsinaisia saasteruhtinaita. Ei-luomut HeVi-osaston antimetkaan eivät vaikuta pahiksilta, kun niissä ei ole e-, viiva- eikä muitakaan koodeja.

Asioita kuitenkin oppii melko hyvin kantapään kautta, joten arvostan jokaista ei-tämä-oikeastaan-mene-näin-vaan-noin -kommenttia. Sain esimerkiksi hyvän kommentin koskien soijakynttilöitä:

"Vaikuttaa hyvältä, mutta onko tosi? Nämä on siis tehty soijaöljystä kovetetusta vahasta, joka on pääosin hiiliyhdisteitä. Poltossa syntyy mm. häkää ja pienhiukkasia, samoja aineita joita syntyy esimerkiksi puun ja parafiinin poltossa. Nokeaa periaatteessa yhtä paljon tai vähän kuin parafiinikynttilä, riippuu mm. sydänlangasta ja palamisolosuhteista. Myös palamisen nopeus riippuu etupäässä liekin koosta eli sydänlangan laadusta. En suosittelisi kokeilemaan liekin mainostettua matalaa lämpötilaa, kyllä se polttaa! Eli suurelta osin nuo mainoslauseet ovat perättömiä.

Näyttää muuten WWF pitävän soijan viljelyä yhtenä merkittävimmistä sademetsien uhista. www.wwf.fi/ymparisto/metsat/sademetsat/soija.html"

Ensialkuun tuntuu toki aina turhauttavalta mennä hieman harhaan. Tavallaan kokee langenneensa samanlaisiin huijauksiin, kuin mitä kulutukseen kannustavien mainosten OSTAHETINYT TOSIMEGAHALPAA -sloganit syvimmiltä olemuksiltaan lienevät.

Mutta toisaalta tuntuu siltä, että pääsee kokoajan hieman pidemmälle kriittisen tutkiskelun maisteriopinnoissaan, ja seuraavan tuotteen tupsahtaessa nenän eteen osaa ehkä taas miettiä sisällön lisäksi sen alkuperää, sen pakkausta ja vielä pakkauksenkin alkuperää. Ehkä myös sitä, mitä pakkaukselle sitten tapahtuu, kun se on kuorittu tuotteen ympäriltä. Ja ehkä sitä, mitä muutenkin on vaadittu siihen, että tuote on oman nokkansa edessä.

Sitten sitä huomaa ehkä taas tehneensä jonkin virhearvioinnin... ja viisastuu taas.

Oppia ikä kaikki, myös vihertelyssä :)